Pääteaineksen ‑ti sisältävät sanat ovat pieni adverbiryhmä. Ne voivat esiintyä myös rajageminaatiollisina: ‑tix (» § 34).
Jotkin ti-sanat ilmaisevat kantasanan tarkoittaman asian puuttumista abessiivin tapaan, esim. huoleti ’huoletta, ilman huolta’, ääneti ’äänettömästi’. Nykykielessä rakenteeltaan jakamattomia ti(x)-loppuisia sanoja ovat alastix, alati ’aina’, astix, heti, saati ja vaiti.
Oman ryhmänsä muodostavat i-loppuiset adverbit, adpositiot ja partikkelit. Niillä ei yleensä ole selviä kantasanoja, mutta kyllä korrelaatteja.
Merkitys on tulosijainen (mennä puhki, mennä ~ tulla läpi, lähteä irti, tulla ilmi), mutta osalla on myös olosijamerkityksistä käyttöä (olla puhki ~ irti). Muutamalla on (i)tsex-johtiminen vastine (alitse ~ ali, lävitse ~ läpi, ohitse ~ ohi; » § 385). Varsinkin ki-loppuiset ovat semanttisesti yhtenäinen ryhmä: useimmat hajoamista tai levälleen menoa ilmaisevia. Pronominikantaisiin sanoihin mikäli ja sikäli sisältyy pääteaines -kAli.
Huom. Lisäksi on i-loppuisia vahvikesanoja, esim. ani harva, putipuhdas, tuikitärkeä. Myös osaa i-loppuisista adverbeista voidaan käyttää vahvikkeena tai muuten yhdyssanan määriteosana, esim. ratkiriemukas, ympäripyöreä, julkihomo. (» § 427 ryhmä c.)