Verbiliitto on vakiintunut rakenne, joka koostuu apu- ja pääverbistä ja toimii lauseessa yksinkertaisen predikaattiverbin tavoin. Apuverbinä on useimmiten olla, joissakin verbiliitoissa tulla tai muu verbi; pääverbinä on infiniittinen verbinmuoto tai muu verbikantainen muodoste. Rakennetta voi pitää verbiliittona silloin, kun pääverbissä on kiteytynyt nipputunnus kuten -vinAAn (» § 123) tai kun verbit muodostavat yhdistelmän, jonka kokonaismerkitys ei ole osista pääteltävissä. Esimerkki jälkimmäisestä on futuuria ilmaiseva tulla tekemään -verbiliitto, joka eroaa merkitykseltään tapauksista, joissa tulla ilmaisee siirtymistä ja saa MA-infinitiivitäydennyksen. Samat verbinmuodot voivat siis yhdessä yhteydessä muodostaa verbiliiton (a; verbiliitto hakasulkeissa) ja toisessa rakenteen, jossa infiniittinen verbinmuoto on toisen verbin täydennyksen edussana (b; infiniittilauseke hakasulkeissa).
Verbiliitto eroaa liittomuodosta siinä, että verbiliiton pääverbi ei kongruoi subjektin kanssa ja että se voi olla liittomuodossa (c). Monista verbiliitoista voi myös muodostaa substantiivia määrittävän partisiippilausekkeen (d), liittomuodoista ei (*korjannut oleva ~ korjattu oleva asia).
Liittomuotomaisimpia verbiliittoja ovat ne, joihin kuuluu olla-verbi ja VA-partisiippi: on tekevä ja on tehtävä. Ne ovat aina yksikössä, joten partisiipissa ei ole lukukongruenssia kuten liittotempuksissa. Nämä verbiliitot esiintyvät jonkin verran liittotempuksissa (oli ollut näkevä, olisi ollut tehtävä), mutta niistä ei muodosteta partisiippeja.
Keskeiset verbiliitot esitellään asetelmassa 88. Verbiliittojen nimitykset koostuvat apuverbistä ja tehdä-verbin muodosta, mutta osalla liitoista on vanhastaan muitakin nimityksiä.
(GEN) on ‑tAvA | on tehtävä | Asiat on hoidettava. Minun on mentävä. |
(GEN) on ~ käy ‑minen | on ~ käy tekeminen | Jos Anttia on uskominen. Sitä ei käy kieltäminen. |
(GEN) pitää -mAn | pitää tekemän | Mitä minun pitikään sanomani? |
on ‑tAvissA | olla tehtävissä | Asiat ovat hoidettavissa. |
on ‑vA | olla tekevä | Hän on saava osakseen valtaa ja kunniaa. |
tulee ‑mA+An | tulla tekemään | Tämä syksy tulee olemaan rankka. |
on ‑mA+ssA | olla tekemässä | Antti on luistelemassa. Tänne ollaan perustamassa ravintolaa. |
on (vähällä) ‑A | olla tehdä | Olin kuolla raivosta. Olin vähällä kaatua. |
on ‑mAisillA+POS | olla tekemäisillään | Antti oli saamaisillaan kalan kiinni. |
on -nee-nA ~ -tU-nA | olla tehneenä | Hän oli pukeutuneena toppatakkiin. Laitos oli siirrettynä Uralin taakse. |
on ‑vinA+POS | olla tekevinään | Antti ei ollut kuuntelevinaan opettajaa. |
on ‑A+kse+POS | olla tehdäkseen | Verkko toimii jos on toimiakseen. |
(GEN) tulee ‑(t)tUA ~ -tU+ksi | tulla tehtyä
~ tehdyksi |
Tuli vähän valvottua ~ valvotuksi. |
tulee ‑nee+ksi | tulla tehneeksi | Tulin valvoneeksi vähän liikaa. |
tulee ~ joutuu ‑tU+ksi
~ -tA+vA+ksi |
tulla tehdyksi | Kosonen tuli valituksi. Asiat tulevat käsiteltäväksi. Hän joutui pidätetyksi. |
saa OBJ:n ‑(t)tUA ~ -tU+ksi | saada tehdyksi | Sain sen tehtyä ~ tehdyksi. |
saa ~ ottaa OBJ:n
‑A+kse+POS
~ -tAvAkse+POS |
saada tehdäkseen
~ tehtäväkseen |
Sain ~ otin hoitaakseni ~ hoidettavakseni koko jutun. |
on ~ jää ‑mA+ttA | olla ~ jäädä tekemättä | Se on ~ jäi tekemättä. |
jättää OBJ:n ‑mA+ttA | jättää tekemättä | Jätin sen tekemättä. |
Huom. Ero verbiliiton ja verbi-idiomin välillä ei ole jyrkkä, eikä mahdollisia verbiliittoja voi luetella jäännöksettömästi. Futuuria ilmaisevalla tulee tekemään -verbiliitolla on lisäksi verbiketjun ominaisuudet (» § 496), mutta se on tässä katsottu verbiliitoksi eriytyneen merkityksensä vuoksi.