Vaikka persoonataivutus kuuluu verbien ominaispiirteisiin, se puuttuu verbeiltä, jotka eivät saa perussubjektia eivätkä siis kongruoi subjektin persoonan mukaan (» § 910). Samalla niiltä puuttuu myös passiivitaivutus. Tällaisten yksipersoonaisten verbien ainoa persoonamuoto on yksikön kolmas. Niitä ovat nesessiiviverbit, kuten täytyä, pitää, tarvita, kannattaa, sopia, passata ja auttaa, joihin liittyy infinitiivi ja mahdollinen genetiivisubjekti (» § 920).
Persoonataivutus voi rajoittua kolmanteen persoonaan myös siitä syystä, että verbi edellyttää elotonta subjektitarkoitetta, kuten tapahtua, halveta, raikua, virrata, janottaa. Erona yksipersoonaisiin verbeihin on se, että subjekti ja verbi voivat olla monikossa: Laulut raikuvat; vain ensimmäisen ja toisen persoonan muoto ja passiivimuoto ovat semanttisista syistä mahdottomia.
Verbit, jotka esiintyvät subjektittomina, keskittyvät seuraaviin merkitysryhmiin; vain pieni osa niistä on aina subjektittomia ja sikäli yksipersoonaisia, esim. tuulla.
Subjektittomina nämä verbit esiintyvät paikanilmauksella alkavassa tilalauseessa (a) (» § 900 – 901). Ääntä kuvaavat deskriptiiviverbit ovat siinä yleensä mahdollisia lukuun ottamatta niitä, jotka kuvaavat elollisille olennoille ominaisia ääniä: Nurkissa vinkuu ~ *kiljuu ~ *hohottaa. Subjektittomia ovat myös verbit onnistaa ja lykästää; ne esiintyvät tuntemusverbien tavoin tunnekausatiivilauseessa (b) (» § 905).
Sääverbeille on ominaista rajoittunut subjektin valinta pikemmin kuin täysi subjektittomuus. Verbit sataa, pyryttää ja tuiskut(ta)a esiintyvät konkreettisina ja metaforisina partitiivisubjektin (c) ja joskus perussubjektinkin kanssa (d) (muodollisesta subjektista » § 915). Tapahtumapaikkaa tai ‑aikaa tarkoittava lauseke voi edustua joko subjektina tai paikan adverbiaalina (e).
Huom. 1. Verbit pitää, tarvita, kannattaa, sopia, auttaa, passata taipuvat myös persoonassa, mutta eri merkityksessä kuin nesessiivirakenteessa: tarvita takkia, sopia minulle jne. Verbi tarvita esiintyy puhutussa kielessä joskus monipersoonaisena myös infinitiivin kanssa, esim. Mä tarvin käydä kaupassa. Laajempaa nesessiiviverbien monipersoonaisuutta, tyyppiä mä(ä) täyryn, myö ~ me täyrytää tavataan eräissä ruotsinkielisiin alueisiin rajautuvissa murteissa (Laitinen 1992: 42–54).
Huom. 2. Sääverbeillä on myös objektillista käyttöä: Satoi ensimmäisen lumen. Lause Yöllä oli pyryttänyt tien umpeen edustaa resultatiivimuottia (» § 482). Luonnonilmiöt, joihin liittyy ilman virtausta, ovat hahmotettavissa suuntaiseksi liikkeeksi, joten kyseiset verbit mukautuvat joskus siirtymismuottiin: Ikkunoista vetää; Sunnuntaina tuulee pohjoisesta (» § 476).