A-infinitiivilauseke esiintyy objektina, ts. pääosin samoissa yhteyksissä kuin kieliopillissijaiset NP:t (a). MA-infinitiivin sisäpaikallissijan muodostama lauseke esiintyy adverbiaalitäydennyksenä, ts. samoissa asemissa kuin paikallissijaiset NP:t (b). Jos lauseessa on NP-objektin lisäksi infinitiivitäydennys, tämä voi olla vain MA-infinitiivilauseke (c). (Infinitiivitäydennyksen saavista verbeistä » § 469 – 471.)
MA-infinitiivin suuntasijojen käyttö täydennyksissä riippuu verbistä tai koko lauseen täydennysmuotista. Illatiivi on MA-infinitiivin sijoista yleisin (» § 1228). MA-infinitiivin elatiivin saavien verbien merkitykseen kuuluu tilanteen lakkaaminen tai toteutumattomuus (lakata, kieltäytyä, varoittaa). Kuten olosijaiset adverbiaalit yleensäkin, MA-infinitiivin inessiivi on vähemmän sidoksissa tiettyihin verbeihin. (» § 474 – 475, 479.) Verbin adverbiaalitäydennyksen tapaan käyttäytyy myös predikatiivina olevaan adjektiiviin liittyvä MA-infinitiivilauseke, esim. Kuka on halukas yrittämään? (» § 508).
A-infinitiivilauseke voi toimia joko verbin (a) tai verbin ja siihen liittyvän predikatiiviadverbiaalin objektina (d). Jälkimmäisessä tapauksessa predikatiiviadverbiaali luonnehtii infinitiivilausekkeen sisältöä ja on edellytys sen mukanaololle samalla tavoin kuin ilmauksessa On tärkeää pärjätä itse (» § 504).
Predikatiiviadverbiaalin luonnehtima infinitiivilauseke on hallitsevassa lauseessa itsenäisempi kokonaisuus kuin esim. haluta- tai yrittää-verbiin liittyvä. Tämä näkyy infinitiivin totaaliobjektin sijamuodosta. Tavallisesti objektina ja adverbiaalitäydennyksenä toimivan infinitiivilausekkeen objektin sija määräytyy hallitsevan lauseen mukaan (e) (» § 936), mutta kun infinitiivilauseke on predikatiiviadverbiaalin yhteydessä, objekti voi olla nominatiivissa silloinkin kun sijana lauseen rakenteen perusteella olisi genetiivi (f).
Edellinen pykälä