Kun hallitsevan verbin subjekti on elotontarkoitteinen tai muuten epäagentiivinen ja siten semanttisesti epätodennäköinen infinitiivin subjektiksi, infinitiivirakenne esiintyy myös ilman subjektin samastusta. Subjektin tulkinta on passiivin ja nollapersoonan tavoin avoin (a) tai riippuu kontekstista (b).
Tämä käyttö on erityisen tyypillinen mAllA-rakenteelle. Hallitseva verbi on intransitiivinen muutosverbi tai abstrakti verbi kuten vaikuttaa, järjestyä tai tapahtua (c). mAttA-rakenteessa on tyypillisesti toiminnan ohjailua tarkoittava verbi kuten käskeä tai pyytää (d). Joskus, kuten sanonnassa En lähde täältä kuin kantamalla, hallitseva subjekti voi olla elollinenkin.
Kuten omasubjektisissakin rakenteissa, infinitiivi esiintyy usein vailla täydennyksiä, jotka tulkitaan hallitsevan rakenteen kautta: Hevonen juoksee käskemättä ’hevonen juoksee niin ettei kukaan käske sitä juoksemaan’.
Myös totaaliobjektin muoto, nominatiivi, osoittaa mAllA-rakenteen subjektiltaan samastumattomaksi (e). Samasubjektisessa lauseessa yksiköllisellä totaaliobjektilla on n-pääte: He järjestivät lastenhoidon palkkaamalla hoitajan.
Samastumatonta en-rakennetta edustavat ryhmän (f) esimerkit. Rakenne toimii lisäksi metatekstuaalisena adverbiaalina (g), jolloin infinitiivin subjektiksi tulkitaan yleensä ilmauksen esittäjä (kuten A-infinitiivin translatiivissa, » § 514). Samassa merkityksessä esiintyy myös kielteinen mAttA-rakenne (h).
Kun rakenne on leksikaalistunut esim. adpositioilmaukseksi, kuten syksystä lähtien ja siitä johtuen (» § 695 – 698), se on myös semanttisesti subjektiton: subjektia ei samasteta hallitsevaan subjektiin eikä tulkita ihmistarkoitteiseksi.
Huom. Yksiköllinen nominatiiviobjekti esiintyy en-rakenteessa lähinnä kiteymissä ottaen huomioon ja mukaan lukien. Toisaalta niissä voi esim. passiivilauseessa olla genetiiviobjekti: – – Suomen väestöpohjan ja sairastuvuuden huomioon ottaen meillä tarvitaan noin 5000 ohitusleikkausta vuosittain (l). Kun sijana on nominatiivi, rakenteen voi katsoa statusrakenteeksi: – – Suomen etuudet ovat verotus huomioon ottaen keskimääräistä pohjoismaista tasoa (l) (vrt. partisiipit » § 533 huom.).