VISK - § 538 Mikä referatiivirakenne on

SISÄLLYS > RAKENNE > Infinitiivit ja partisiipit > Referatiivirakenne > Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö > § 538 Mikä referatiivirakenne on

§ 538 Mikä referatiivirakenne on

Referatiivirakenne on infiniittinen lauseke, jonka muodostaa partisiippipohjainen vAn-, neen- tai tUn-nipputunnuksen sisältävä muoto, referatiivimuoto. Sen vaihtoehtona on samassa yhteydessä että-lause. Partisiippipohjaisena referatiivirakenteella on aktiivi- ja passiivimuoto ( » § 540) sekä kaksi aikasuhdevaihtoehtoa. Aktiivimuotoisella referatiivirakenteella on genetiivisubjekti tai sitä vastaava possessiivisuffiksi (» § 539).

	Päättymätön: -vAn	Aiempi: -neen/-tUn
Aktiivi	Olisi luullut hänen olevan viisaampi.	Aavistin hänen luopuneen.
Passiivi	En uskoisi näin sanottavan.	Pelkäsin koneellani käydyn.

Referatiivirakenteen vAn-muoto ilmaisee hallitsevan rakenteen tarkoittaman tilanteen ajankohtaan nähden päättymätöntä tilannetta, joka voi olla sen kanssa kokonaan tai osittain samanaikainen tai seurata sitä. neen- ja tUn-muodot puolestaan tulkitaan joko siten, että referatiivirakenteen ilmaisema tilanne on kokonaan aiempi kuin hallitsevan verbin ilmaisema, ts. päättynyt, tai siten että se on alkanut aiemmin mutta jatkuu edelleen (tarkemmin partisiippien yhteydessä » § 522).

Referatiivirakenne toimii yleensä objektina. Sen saavat objektikseen useimmat niistä verbeistä, joiden objektina voi olla että-lause (tarkemmin » § 473). Keskeisiä ovat kommunikaatioverbit kuten sanoa, ilmoittaa, kiistää, vakuuttaa ja vihjata sekä havaintoa ja muuta mentaalista tilaa tai tapahtumaa ilmaisevat verbit, esim. ajatella, tietää, luulla, muistaa, nähdä ja haluta. Rakenteella voidaan siis referoida puhetta tai ajatuksia. Verbi voi myös ilmaista abstraktia suhdetta kuten edellyttää, todistaa ja osoittaa. Referatiivirakenne ei kuitenkaan ole mahdollinen silloin, kun asiaintilaa luonnehtii predikatiiviadverbiaali tai muu adverbiaalitäydennys: pitää (jonkinlaisena), katsoa ~ laskea (jonkinlaiseksi), ottaa huomioon ~ varteen, jättää huomiotta, panna merkille ~ mieleen, saada aikaan. Tällöin objektina on lause, esim. Viitasalo piti välttämättömänä, että tuloneuvotteluja jatketaan heti (l).

Referatiivirakenne toimii lisäksi subjektina eräiden intransitiiviverbien yhteydessä, jotka saavat subjektikseen myös että-lauseen, esim. paljastua (» § 542):

(a)

Kuulusteluissa paljastui Hitlerin ilmeisesti sairastaneen Parkinsonin tautia. (l)

Referatiivirakenne voi vastata erikoislausetyyppiä, kuten tila-, tulos-, eksistentiaali- ja omistuslausetta sekä tunnekausatiivilausetta (b). Tässä se eroaa useimmista muista infiniittisistä lausekkeista. Referatiivirakenteen jäseniä voi olla hallitsevan rakenteen jäsenten seassa samoin kuin täydennyksenä toimivien infiniitiivilausekkeidenkin tapauksessa (c). Tätä eivät partisiippien muodostamat lausekkeet yleensä salli (kuitenkin » § 534).

(b)

Saarella kerrottiin olevan rauhallista ja kaupat olivat auki tavalliseen tapaan. (l) | Raportissa muistutetaan lentokentistä tulleen merkittävä tekijä ympäristönsä kehitykselle – –. (l) | En usko iällä olevan enää merkitystä. (l) | Tautiin sairastuneita arvioidaan olevan kaikkiaan useita satoja. (l) | Kuluttajat ovat käyneet kuumana, ja luulisi kauppiastakin harmittavan. (l)

(c)

Vesirokkorokotteen rekisteröimisen uskotaan ennakoivan lasten yleistä vesirokkorokotusta. (l) | Mikä sitten on juttu, josta et arvele minun pitävän? (l) | Väsyneenä et voi kuvitella pärjääväsi tällaisessa finaalissa. (l) | Siinä luulisi olevan selkeä viesti esimerkiksi Radio Suomen ohjelmajohtajille. (l)

Referatiivirakenne eroaa partisiippilausekkeista myös siinä, että hallitsevan lauseen kielteisyys vaikuttaa sen objektin sijaan: kieltolauseessa objekti on partitiivissa (objektin sijasta tarkemmin » § 933, 938).

(d)

Syyttäjä ei usko miehen tehneen itsemurhaa Thaimaassa. (l) vrt. Syyttäjä ei tuntenut itsemurhan tehnyttä miestä. | – – joukko henkilöihin meneviä vihjailuja, joiden ei luulisi löytävän paikkaansa minkään journalistisesti kunnianhimoisen lehden uutisjutusta. (l) vrt. Häntä ei uskoisi paikkansa löytäneeksi.

Huom. 1. Referatiivirakennetta on sanottu myös partisiippirakenteeksi; termi referatiivirakenne erottaa sen varsinaisista partisiippilausekkeista (» § 521). Vaikka referatiivimuodosta on erotettavissa partisiipin tunnuksen ‑vA ~ ‑nee- ~ ‑(t)tU lisäksi pääte ‑n, tämän funktio on erilainen kuin partisiippilausekkeissa. Referatiivimuoto on aina yksikössä (*Sanoin kaikkien tulevien), eikä se käyttäydy kuten genetiivimäärite tai genetiivimuotoinen objekti. Kun referatiivirakenne on objektina, referatiivimuoto on vaihtelemattomasti n-päätteinen, toisin kuin esim. objektina toimivassa partisiippilausekkeessa: En nähnyt kenenkään tarvitsevan tukea mutta En nähnyt ketään tukea tarvitsevaa.

Huom. 2. Referatiivimuotoa esiintyy Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa 1000 lausetta kohti keskimäärin 17,4 mutta murreaineistossa vain keskimäärin 2,5. Verbiketjuksi tulkittavan tyypin Hän näyttää tulevan (» § 542) osuus on murreaineistossa 40 % ja yleiskielisessä aineistossa 20 % tapauksista. Referatiivirakenne on siis kirjakielelle ominainen. (Ikola ym. 1989: 466–470.) Murteista ja vanhemmasta kirjakielestä tunnetaan rakenteen variantti, jonka subjektiargumentti toimii hallitsevan verbin kieliopillisena objektina (mts. 475–476). Tätä tyyppiä edustaa lause Tuki nähtiin tulevan lähestulkoon aina omasta lähiympäristöstä, jos ollenkaan (E).