Verbivastineelliset substantiivit ovat joko verbikantaisia tai muuten verbin kanssa samavartaloisia. Verbikantaiset substantiivit ovat johdoksina selvemmin rajattavissa oleva ryhmä. Ne ovat teonnimiä kuten syöminen, epäily, hyppy, olo, teon tuloksen nimiä kuten teos, hake, jauho tai tekijännimiä kuten laulaja, petturi. Verbikantaisiin substantiiveihin kuuluu myös mm. välineen nimiä, esim. leikkuri, avain, tekopaikan nimiä kuten kutomo, puhdistamo sekä tilaisuuden nimiä, esim. avajaiset, lopettajaiset. (Johdostyypeistä » § 221 – 259.)
Muita kuin verbikantaisia verbivastineellisia substantiiveja ovat sellaiset, joita ei ole johdettu verbistä mutta joilla on samavartaloinen verbivastine eli ‑korrelaatti. Usein tällaisen substantiivin ja sen verbivastineen välillä on samanlainen semanttinen suhde kuin verbin ja siitä johdetun teonnimen välillä, esim. rakkaus, viha, inho, reaktio, kampanja; vrt. rakastaa, vihata, inhota, reagoida, kampanjoida. Verbistä johtamattomat verbivastineelliset substantiivit eivät kaikki assosioidu yhtä selvästi verbiin, eivätkä vastaavuussuhteet ylipäänsäkään ole yhtä systemaattiset kuin verbien ja teonnimien välillä. Kaikilla verbivastineellisilla substantiiveilla on kuitenkin lausekkeen muodostuksen kannalta sen verran yhteisiä piirteitä, että niitä käsitellään tässä yhtenä ryhmänä (lausemaisuudesta » § 878).
Edellinen pykälä