Suomen kielessä on selvästi enemmän post- kuin prepositioina käytettäviä sanoja. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että sanojen välisiä suhteita ilmaistaan sanan loppuun liitettävien taivutuspäätteiden avulla. Postpositiorakenteita kiteytyy paikallissijaisen substantiivin ja sen genetiivimääritteen muodostamasta substantiivilausekkeesta. Tällaisissa adverbiaalina toimivissa lausekekiteymissä edussana ei ole selvästi tai ollenkaan referentiaalinen: Auton tiellä oli poro; Kylä jäi sodan jalkoihin (» § 693). Edussana tulkitaan siis herkästi postpositioksi.
Suhteellista sijaintia merkitsevä sana voi myös olla toisaalta adpositio ja toisaalta adverbi. Esimerkiksi lähellä on ilman genetiivi- tai partitiivisijaista täydennystä adverbi, kuten ilmauksessa Kauppa on ihan lähellä, mutta kyseisenlaisen täydennyksen kanssa kokonaisuus on adpositiolauseke: Kauppa on postin ~ meitä lähellä (» § 694). Lisäksi adpositioita on kehittynyt verbin infiniittimuodon ja sen määrämuotoisen täydennyksen leksikaalistumista: siihen mennessä, siitä huolimatta, hetken kuluttua, ministeri mukaan lukien (» § 695 – 698).
Post- ja prepositioita syntyy siis lauseketasolla sanaliittojen vakiintuessa. Asetelmassa 111 on esimerkkejä sanoista, jotka ovat käytössä sekä adpositiona että jonkin muun sanaluokan sanana.
| Substantiivina ja postpositiona (» § 693) | päässä, kohdalla, väliin, aikana, ansiosta | GEN: tien päässä, kenen ansiosta |
| Adverbina ja adpositiona (» § 694) | lähellä, ympäri, vastaan; sitten | PAR, GEN: lähellä
mökkiä, mökin lähellä
NOM: tunti sitten |
| Infiniittinä ja adpositiona (» § 695) | mennessä, kuluttua, johtuen, huolimatta, lukuun ottamatta, mukaan lukien | ELA, ILL, ABL, ALL, GEN, PAR: tästä
johtuen, aamuun ~ 60-luvulle mennessä, 60-luvulta alkaen, hetken
kuluttua, meitä lukuun ottamatta
NOM: Oulu mukaan lukien |
Erot adpositioiden syntaktisessa käyttäytymisessä, ts. täydennyksen sijassa ja asemassa lausekkeen sisällä, johtuvat pitkälti niiden erilaisesta taustasta. Substantiivipohjaiset ovat postpositioita ja saavat genetiivisijaisen täydennyksen. Tämä ryhmä myös kasvaa koko ajan. Adverbin kanssa identtiset adpositiot ovat yleensä sekä pre- että postpositioita, joista osa esiintyy sekä genetiivi- että partitiivitäydennyksen kanssa kuten ympäri, keskellä, osa vain genetiivimuotoisen kanssa kuten alla, halki ja osa ainoastaan partitiivitäydennyksen kanssa kuten kohti, vastaan. Infiniittisestä verbimuodosta leksikaalistuneet adpositiot esiintyvät tyypillisesti paikallissijaisten täydennysten kanssa. Sijojen määräytymisen sanakohtaisuuden vuoksi on mahdollista puhua adpositioiden rektiosta; ne saavat siis rektiotäydennyksen.
Pelkkinä adpositioina käytettäviä sanoja on vain kourallinen, esim. luona, asemesta (» § 692). Muutamilla sanoilla kuten paitsi, päin on sekä adpositio- että adverbi- ja partikkelikäyttöä (» § 708 – 711). Lisäksi on eräitä adpositiomaisia partikkeleita, jotka käyttäytyvät monessa suhteessa adpositioiden tavoin, mutta niiltä puuttuu sijarektio, esim. asti, saakka (» § 712).
Koska sanan tulkinta adpositioksi on riippuvainen sen kanssa esiintyvistä sanoista, adpositioita käsitellään tässä luvussa osana sanaliittoa. Adpositiolausekkeen rakenteellisista ominaisuuksista » § 699 – 705.
Huom. Koska pelkkinä adpositioina käytettäviä sanoja on niin vähän ja koska muut adpositioiksi luokitettavat sanat edustavat toisissa käytöissään muita sanaluokkia, on koko adpositioiden sanaluokka suomessa periaatteessa kyseenalainen. Ainakin syntaktisesti adpositiot ovat lauseketasolla kuitenkin perusteltavissa. Adpositio ja siihen liittyvä lauseke muodostavat kiinteän kokonaisuuden, joka toimii lauseessa adverbiaalina.
Perinteisesti adpositiot on luettu partikkelien alaryhmäksi. Tässä kieliopissa partikkelit ovat suppeampi ryhmä, johon kuuluu mm. dialogipartikkeleita ja konjunktioita (» § 794).
Edellinen pykälä