VISK - § 926 Objektin läsnäolo lauseessa ja transitiivisuus

SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Objekti > Yleistä > § 926 Objektin läsnäolo lauseessa ja transitiivisuus

§ 926 Objektin läsnäolo lauseessa ja transitiivisuus

Objektin läsnäolo perustuu verbin valenssiin tai johonkin täydennysmuottiin. Lausetta, jossa on objekti, sanotaan transitiivilauseeksi. Prototyyppisessä transitiivilauseessa tilanne on rajattu ja objekti vaikutuksenalainen (» § 891). Myös verbejä sanotaan transitiivisiksi, jos niiden valenssiin kuuluu objekti (» § 446). Joidenkin verbien yhteydessä objekti on sananmukaisesti pakollinen; tällaiset verbit ilmaisevat esim. aikaansaamista kertomatta sen tavasta (aiheuttaa, valmistaa, liittää) tai abstraktia suhdetta (edellyttää, sisältää, omistaa). Objektin puuttuminen on silloin ymmärrettävissä vain ellipsiksi tai nolla-anaforaksi: Tee ei aiheuta minulle unettomuutta mutta kahvi aiheuttaa. Tavallisempaa on, että objekti voidaan ilmaista tai jättää ilmaisematta riippuen siitä, kiinnitetäänkö huomiota kohteeseen tai tulokseen vai itse toimintaan (a) (tarkemmin » § 460, 892).

(a)

Vispaa vispaa, sanoi mummi ja pojat vispasivat. ¶ Muistavat vielä aikuisina, miten koulusta tultua piti vispata mummille puolukkapuuroa, – –. (l)

Puuttuva objekti voidaan tulkita myös läsnäolevaan viittaavaksi (b). Etenkin kun ilmaistaan toimintaa, joka tyypillisesti kohdistuu toimijaan itseensä, objektittomuuden tulkinta on refleksiivinen: riisua ’riisuutua, riisua itsensä’ (c).

(b)

Olen kokeillut vähän kaikkea, mutta en toistaiseksi ole innostunut mihinkään lajiin. Sitten kaveri houkutteli nyrkkeilysalille. (l) | A [tavatessaan vanhan tuttavan B:n]: Siitähän on jo 10 vuotta! En olisi tuntenutkaan. B: Minä tunsinkin vaatteista. (L) [sarjakuvasta]

(c)

– – kun kello näytti puolta kymmentä riisuin ja päätin mennä koisimaan. (k) | Joskus, kun olen sutjakkaassa kunnossa, tällään ja meikkaan ja lähden diskoon. (L; V. Koivisto 1995b: 34)

Transitiivilauseessa voi vastaavasti olla verbi, joka ei normaalisti saa objektia (» § 449, 927, 929).

Muodollisin perustein objektina voi pitää myös eräiden kiteytyneiden intransitiivisten rakenteiden partitiivisijaista täydennystä. Näitä ovat verbin ja nominin muodostamat idiomit olla ~ tulla sääli ~ ikävä ja käydä sääliksi (d) sekä ilmaukset olla edellä, jäljessä ja paossa sekä vastaavasti liikeverbi + karkuun, pakoon (e).

(d)

Minulla oli ikävä poikaani. (k) | Jotenkin minun käy sääliksi näitä ressukoita, tuossakin pöydässä. (k)

(e)

Pelin ymmärtäjänä ja tilanteiden oivaltajana hän luonnollisesti on valovuoden edellä näköradion ammattitoimittajia kuten hyvän kommentaattorin kuuluukin. (l) | Sanoin opettajan olevan meillä emäntäänsä paossa. (k) | Cliff Spab lähtee karkuun toimittajia ja ihailijoita. (l)

Objektin rajatapauksia ovat objektinsijaiset määränilmaukset eli osmat (» § 972) ja transitiivisen tuloslauseen predikatiivi: Me teemme sinusta johtajan (» § 957).

Huom. Seuraavantyyppisissä lauseissa on muodollisesti katsoen kaksi objektia: Olen syönyt mahani kipeäksi tulehduskipulääkkeitä – – (E). Ilmaustyyppi itsensä ~ mahansa kipeäksi toimii tässä kuitenkin lähinnä tuloksen ilmauksena (» § 482).