Nominatiivi ja partitiivi vaihtelevat adjektiivipredikatiivin sijana, kun subjektina on lause tai infinitiivilauseke (a) (» § 911) ja kun anaforinen subjekti tarkoittaa asiaintilaa (b). Sama koskee tilalauseita, jotka ovat subjektittomia (c) (» § 900).
Näissä tapauksissa predikatiivi ei noudata pykälissä 946 – 949 käsiteltyjä periaatteita. Luvultaan se on tunnusmerkittömässä muodossa, yksikössä. Substantiivipredikatiivin sija riippuu sen omasta jaollisuudesta: Se oli hyvä keksintö ~ rohkeata puhetta.
Adjektiivin sijanvaihtelu on paljolti muotoryhmittäistä. Partitiivia suosivat johdetut ja muuten pitkät adjektiivit. Lähes yksinomaisesti partitiivissa ovat inen‑, tOn- ja kAs-loppuiset adjektiivit, partisiippiadjektiivit ja superlatiivit (kuitenkin: olisi paras ~ parasta lähteä). Nominatiivia suosivat eräät yleiset perusadjektiivit kuten tilalauseessa kuuma ja kylmä sekä infinitiivien ja lauseen yhteydessä mm. hauska, hyvä, paha, kiva, turha, varma, mukava, hankala, ihana, helppo, vaikea, parempi, helpompi, vaikeampi, paras ja (yksinomaisesti) sama.
Edellinen pykälä