VISK - § 962 Lauseeseen integroituneet adverbiaalimääritteet

SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Adverbiaalit > Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia > Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä > § 962 Lauseeseen integroituneet adverbiaalimääritteet

§ 962 Lauseeseen integroituneet adverbiaalimääritteet

Verbin valenssiin, täydennysmuottiin tai lausetyyppiin kuulumattomat adverbiaalit ovat määritteitä (» asetelma 150).

Asetelma 150: Adverbiaalimääritteitä

Integroituneet määritteet		Irralliset määritteet
Verbin määritteet	Puitemääritteet	Kommentit	Konnektiivit
Hän muistuttaa kovasti äitiään. Tulen junalla tai jalan.	Opiskelin suomea Jyväskylässä 80-luvun alussa.	Onneksi ei sada. Ehkä hän tulee.	toisaalta, ensiksi, sitä paitsi

Integroituneet määritteet ovat lauseen propositionaaliseen sisältöön kuuluvia verbin tai lauseen määritteitä. Esimerkiksi tavan ja välineen adverbiaalit eivät ole verbin valenssin mukaisia täydennyksiä, koska ne voivat periaatteessa määrittää mitä tahansa verbiä – kunhan adverbiaalin oma merkitys sopii yhteyteen. Ne ovat verbin taikka verbin ja sen täydennysten muodostaman kokonaisuuden määritteitä. Esimerkiksi ilmauksessa Hän avasi oven hitaasti kyynärpäällään tavan ja välineen adverbiaalit määrittävät verbiä täydennyksineen pikemminkin kuin pelkkää verbiä. Tavan ja välineen adverbiaaleista puhutaankin myös verbi-ilmauksen määritteinä » § 443).

(a)

Näin äsken kiikarilla lentokoneen. | Kotona hän aina rikkoi kaikki pussit sormillaan, isä avasi puukolla makkarapakkaukset vaikka niissä oli repäisynauha. (k) | Kotiin on mukava palata Saksan kautta: ensin lautalla Sassnitziin – –. Sitten junalla Lübe[c]kiin ja sieltä Poseidon linen ylellisellä rahtilaivalla Helsinkiin. (l)

Tapaa ilmaisevan adverbiaalitäydennyksen saavista verbeistä kuten käyttäytyä, kohdella » § 989.

Sellaiset adverbiaalimääritteet, joilla ilmaistaan kuvatun tilanteen ajankohtaa tai tapahtumisen paikkaa, ovat lauseessa puiteadverbiaaleja – toiselta nimeltään kehysadverbiaaleja. Niitä voi esiintyä kaikentyyppisissä lauseissa.

(b)

Eilen puhuin asiasta varovasti töissä. | Näin äsken taivaalla lentokoneen. | Jokerien – – Lindroos teki kaksi nopeaa maalia viikonvaihteessa. Kuopiossa hän tasoitti KalPan johdon sekuntia ennen loppuvihellystä. Helsingissä hän laukoi Jokerien avausmaalin Espoota vastaan jo avausminuutilla. (l)

Puiteadverbiaalit ovat lauseen integroituneita osia, koska ne sisältyvät mm. kiellon ja kysymyksen vaikutusalaan. Niiden sisällön voi siis lauseessa kiistää ja vaikkapa korvata toisella vaihtoehdolla (c), ja niitä voi kysyä, samoin kuin tavan adverbiaalejakin (d).

(c)

Kreikassa ei tarvitse pelätä väkivaltaa katsomossa vaan kentällä. (l) | Eivät maailman nuorisofestivaalit olleet Helsingissä syksyllä 1956, niin kuin Repo muistaa, vaan kesällä 1962. (l) | Näin ollen emme voi palata Eurooppaan vielä tämän vuoden puolella, vaan vasta kuukauden tai kahden kuluttua. (k)

(d)

Alkaa olla aika kysyä, kuinka ”Suuri Muutos” on käynnistynyt – tehokkaasti vai tehottomasti, vauhdilla vai verkalleen, innostuneesti vai haluttomasti? (l) | Pian on tehtävä päätös siitä, kuinka perusvoiman lisätarve täytetään: hiilellä ja kaasulla vai puulla ja turpeella? (l) | Ympäristön kannalta on aivan sama, poltetaanko hiili täällä vai Tanskassa. (l) | Otettiinko testosteroni aamulla vai illalla? (l)

Myös adverbiaalina toimiva lause voi olla toisen lauseen integroitunut määrite. Tällaisia ovat mm. temporaaliset ja ehtolauseet (tarkemmin » § 1114 – 1115).

(e)

Välillä on vain elettävä vyötä kiristäen kun rahaa ei tule mistään. (E) | Jos palkollinen tulee päissään töihin, luottamusmiehen on todettava humalatila. Jos luottamusmies ei ole paikalla, humalatila ei ole virallinen. (l)

Huom. Adverbiaalimääritteen ja -täydennyksen ero ilmenee mm. siinä, että lause olisi ilman adverbiaalimääritettä rakenteellisesti hyväksyttävä ja tunnusmerkitön ja tulkittavissa ilman kontekstia, esim. Lapsi nukahti vs. Lapsi nukahti lelujensa ääreen, mutta ei aina ilman täydennystä, esim. ^?Hän asuu vs. Hän asuu Espoossa; ^?Oli nuha vs. Hänellä oli nuha (» § 447 – 448).