ala|kerta
s.1.
asuinrakennuksen, aitan, myllyn tms. alempi t. alin
kerros. Rinn. aleskerta, alikerta. Vrt. alavuoninki.
Esimerkit
- siinä on neljä huànetta alàkerrasa ja kolme ylä̀kerrasa. Vampula
- sit kuttuttiin sittev veskolaks sit (vesimyllyn) alakertaat [!]. Hollola
- Olishaa kartanon alakerras kyl tyhjii huonehii. Myrskylä
- noi ala₍aitat or riista₍aitta, alakerta ja vanha₍aitta. Jaala
- Leik.: Työnteä alakertoa, alas. Parikkala
- Luhdin alakerrasa pijettihiv vaatteheja vai. Himanka
- Lyhtyakseli (myllyssä) nousi alàkerrasta keskikerthaaj ja – –. Alatornio
2.
esineessä tms.: alaosa; aineessa: pohjimmainen kerrostuma
tms. Vrt. alukerta, aluskerta.
Esimerkit
- Alakerran (= alimman hirsikerran) hirret sovitettihin kivijalan selekähän. Kurikka
- Ensin se (palje) haukkas sen siähen alakertaan sen ilman kun se pohjan alta otti. Teisko
- Naisen paidassa: Alakerta, alainen II.1.a ←. Virrat
- Se ol nii makijaa ruokaa, et kiel ol männä alakertaa. Viipuri
- Vastaham minä sem (sairaan) pelasi alakertaa kun hoitelin lauteilta alas. Kangasniemi
- Pieleksen alakerta luuvvaan niin korkeellek ku yletyttää. Vehmersalmi
- tuo (uunin) alakerta (= jalusta) puusta tehty. Pihtipudas
- Alakerta, längenpuolikkaan alaosa. Koskenpää
- kykkäästä (= eloaumasta) jäi vielä alakertaa kuk kuormaa̰ otiḭ. Nivala
- savi täälä alakerrassa (lähimpänä perusmaata) on sinisempää. Nivala
