kulla1
s.1.
rakennuksen vesikaton alla oleva varastotila; vintti, ullakko,
ylinen. [kartta]Levikki: PohK eteläosa ja Lestijokilaakso,
Perniö Vihti
Nurmijärvi.
Esimerkit
- Poika meni tallin kullal maatah kun tääl on nii kärväisii. Vihti
- Sitä häitten aikana sai mennä nukkuhan kenen kullalle lystäs ko porstuan ovet oli auki. Kaustinen
- Isäni sanoo lipeäkaloista: sama jos tuolta kullalta vanahoja karvakenkiä panisit likoho. Himanka
2.
luhtiaitan yläkerran parvekemainen eteiskäytävä, sola; koko
yläkerros huoneineen. [kartta]Levikki: PohE osaksi.
Esimerkit
- Siälä tuli tappeluh ja ne purotti sen sittel lutinkullasta, alahalle. Jurva
3.
aitan t. riihen päädyn ulkoneva yläosa, riima; tällaiseen
ulkonemaan muodostuvasta varastotilasta. [kartta]Levikki: KesL pohjoisosa, Ähtäri.
Esimerkit
- Elot pittää ajjaa pouvvalla kullan alle. Ähtäri
- Se on aitan kullalla. Lappajärvi
4.
hiekkakuopan reunan, jäälohkareen tms. muodostamasta kielekkeestä
t. sen alle jäävästä tilasta. Vrt. keula 4.b.
Esimerkit
- ”Kulla muodostuu talvella hiekanottopaikalla jäätyneen maanpinnan alle, josta otetaan hiekkaa. Hiekanottajat eivät viitsi lohkoa jäistä maanpintaa pois ottopaikan yläpuolelta, vaan menevät oman henkensä uhalla työskentelemään sen alle, kullaan.” Laihia
- ”Jos jäälohkare keväällä on työntynyt rannalle ja jäänyt veden aletessa siihen niin että sen yksi osa on veden päällä, kuitenkin veteen koskematta sanotaan että jää on kullalla.” Laihia
5.
6.
