karva|jalka
n.Vrt. karvakinttu, karvakoipi, karvakontti1, karvakorva, karvankantaja.
1.
kotieläimestä. Us. kiert. t.
leik.
Esimerkit
- Hevoselle: Hei sie karvajalaka al männä ei tää kuorma niin iso ou! Kitee
- min ̮en itkeˀ yhen karvajalan tähen sanoi emäntä, jonka lehmä kuoli. Utajärvi
- Kissa ja koira ajettiin pihalle: karvajalak̆koa èi òup pitännä ollas siinä huon̆neessa missä kuoleva oli. Kuhmo
- Lehmistä: Meil ̮on kaikki karvajalat kentässä. Pello
- Hyvästä hevosesta: Sinul on oikeiv viel karvajalka. Iitti
2.
sellaisesta, jolla on karvaiset jalat:
karvajalkainen.
Esimerkit
- Huonojalkineisesta ihmisestä: Karvajalka kana! Tyrvää
- Isä teetti minulle koipiaiset, mutta koulussa toiset lapset ne sotki (= tallasivat) muv varpaani kun ne sano että kaikki karvajalaat saa tappaa. Urjala
- Pilkkarunoa: Antti kantti karvajalka, mitäs keitit häissäis? Lemi
- Karvajalka, tuhatjalkainen. Kitee
- Hyvän lehmän tuntomerkit: Karvajalaka, turripää, sese maitua antaa. Lumijoki
3.
piru, paholainen, karvahousu 1 ←. [kartta]
Esimerkit
- Kokemäki
- Haapavesi
- Kärsämäki
- sullaa järv̆veä mies vettää kelekalla sitä lasta (jota epäiltiin vaihdokkaaksi) totta se oli se (mies) karvajalaka. Pudasjärvi
