heula
s.Rinn. heulake, heulu. Vrt. hiula3.
1.
jstak ulos pistävä osa, uloke, reuna, kieleke. [kartta]Levikki: eniten
tietoja SatP
HämP KesP-E, vähemmän
HämK Sav, joitakin tietoja
liepeiltä sekä yksittäistietoja.
a.
kalliossa, rantatöyräässä, hiekkakuopassa tms.
Esimerkit
- olin santakuopalla ja telemestil liika rohkiaa siä heulan alla ja niin se perkules purotar rojahti. Karvia
- oli semmosta heulaa rannasaki. Hämeenkyrö
- Jokos ook kiltti, kysy Kerttula ämmältänsäk ku kolme yätä kivenkolosa kallion heulalla piti sp. Suoniemi
- se on semmoneh heula ettei arvaam (= uskalla) mennä. Juupajoki
- Laps seiso kallio heulal. Padasjoki
- Ei siinä vuoreheolala kasva mittääp puita. Juva
- Mänkee kallion heulan alle, jos sattaa. Kangasniemi
- kallijorotti (= kallioluola) mahoton, semmoneh halakiima, repiimä, ja se on se lähes sitteh heolaˀ alla. Jämsä
b.
c.
d.
muussa.
Esimerkit
- ”Jos kankaan syrjä on venynyt niin että se on tullut toista syrjää pitemmäksi, sanotaan pitempää syrjää heulaksi.” Punkalaidun
- ”Jos pinon alaosasta otetaan halkoja, niin että pinon yläosa jää heulalle, niin nuo yläosassa olevat halot viäriää alas.” Hämeenkyrö
- Pa siähen muurin (= uunin) heulalle. Vesilahti
- Heula, pellon t. niityn reunassa oleva ulkoneva maakaistale. Kangasniemi
2.
saada jtak ”heulaansa” tms. = suuhunsa,
syötäväksi t. juotavaksi. [kartta]
Esimerkit
- Joko sait heulaas? Kankaanpää
- Lavia
- Nyt sai heulansa täyteen. Mouhijärvi
- Eihän sekän siinä yhtämittaa klohjais (= vetelehtisi) jollei sieltä aina jotain heulaansa sais. Urjala