etu|keula
n.1.
s. keula, kokka; etunokka,
kärkiosa. Rinn. esikeula. Vrt. etukokka 1.
Esimerkit
- mnää istusi etùkeòlas ja tultti et jumpurih (= aisakellot) helä̀ttelì. Mynämäki
- reen etukeulall istuu. Jaala
- se ol (ruuhen) etukeulas se tuulaskoura. Kymi
- Minä ain kakaran tykkäsin istuu etukeulas kum pappa sous. Vehkalahti
- meehhän (lautan) etukeulaan kyllä me perää̰ hòijamma. Utajärvi
- sit se (sukan kantapää) yhristetään etukeulan kans. Myrskylä
