ilka (hämmurt. kaakkmurt. Savo) ’kepponen, pila; kiusa, pahanteko’ / ’Scherz; Streich’: pitää ilkaa ’pilailla, ilkamoida, hullutella’, johd. ilkonen: ilkosen alasti, ilkosillaan jne., ilkamoida, ilkastella (Gan 1786; myös Pohjanm) ’kujeilla, ilveillä, naureskella; ilkkua; kerskua’, ilata (: ilkaan) ’tehdä kiusaa, ilkkua, ivata’, ilkoa ’inhota, pitää iljettävänä’, ehkä myös ilkkua
~
ink ilka ’kiusa, kiusanteko’
| ka ilka: ilgua pidää ’tuhmuutta, ilkeyttä harjoittaa’
| va ilka alassi ’ilkosen alasti’
| vi ilg (g. ila, ilu): ilga ja imet teha ’tehdä hullutuksia, mellastaa’.
Samaa sanuetta kuin ilkeä, ks. tätä.
