Lukuohjeet

Aineistoista

Aineisto on koostettu useasta lähteestä. Aiemmin painettuna ovat ilmestyneet Suomen sanojen alkuperä (SSA) ja Stadin slangin etymologinen sanakirja (SSES). Ennen julkaisematonta aineistoa ovat Etymologinen täydennysosa ja SSA:n artikkelien kommentit.

Joissakin sana-artikkeleissa on lisäksi linkki Kotimaisten kielten keskuksen ”Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä” ‑sivuille.

Sivun alkuun

Yleistä sana-artikkeleista

Artikkelisivulla esitetään ensimmäisenä hakusana ja sen alla myös hakusanalistassa näkyvä suomenkielinen merkitys kokonaisuudessaan. Merkitykset ovat peräisin näistä sanakirjoista:

• Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1–3. Päätoim. Erkki Itkonen & Ulla-Maija Kulonen (nyk. Forsberg). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992–2000.
• Forsberg, Ulla-Maija 2021: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus.
• Kielitoimiston sanakirja (jatkuvasti päivittyvä)
  Huom. Käytettävissä ovat olleet Kielitoimiston sanakirjan vuosien 2019–2021 versiot. Ajantasaista tietoa merkityksistä, taivutuksesta jne. saa uusimmasta versiosta.
  Suomen etymologisen sanakirjan vuoden 2023 päivityksessä hakusanojen merkityksiä on ajantasaistettu siten, että Kielitoimiston sanakirjasta on ollut käytössä vuoden 2022 versio.
• Suomen murteiden sanakirja (1985–)
• Vanhan kirjasuomen sanakirja (1985–)
• Nykysuomen sanakirja (1951–1961)
• Lönnrot, Elias 1874–1880: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Ganander, Christfrid 1787: Nytt Finskt Lexicon. Käsikirjoitus. Näköispainos: WSOY 1937–1940. Painettu kirja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1997.
• Toivonen, Y. H. – Itkonen, Erkki – Joki, Aulis J. – Peltola, Reino 1955–1978: Suomen kielen etymologinen sanakirja. I–VI. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
• Tanner, Satu – Cronstedt, Marita 1981: Suomen kielen etymologinen sanakirja. VII. Sanahakemisto. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Tämän jälkeen näytetään kyseiseen hakusanaan liittyvät artikkelit tai muut tiedot eri aineistoista seuraavassa järjestyksessä:

1. Etymologinen täydennysosa
2. Suomen sanojen alkuperä ja mahdolliset kommentit
3. Stadin slangin etymologinen sanakirja
4. Mahdollinen linkki Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla julkaistuihin kysymyksiin ja vastauksiin sanojen alkuperästä.

Hakusanalistassa homonyymit eli samannäköiset sanat, joilla on eri alkuperä, voidaan erottaa toisistaan merkityksen avulla. SSA:n ja SSES:n artikkeleissa homonyymit on erotettu lisäksi pienellä rivinylisellä numerolla eli yläindeksillä. Nämä homonyyminumerot ovat sanakirjan sisäisiä, ja joissain tapauksissa samalla sanalla voi olla SSA:ssa eri numero kuin SSES:ssa. Etymologisessa täydennysosassa ei käytetä numerointia.

Sivun alkuun

Suomen sanojen alkuperä (SSA)

Suomen sanojen alkuperä (SSA) julkaistaan tässä sisällöltään muuttamattomana. Lyöntivirheitä ja muita pieniä virheitä on kuitenkin korjattu. Jotkin sananvalinnat (esim. suomen sukukielten nimet) eivät vastaa nykyistä käytäntöä.

Sanakirjassa käytetyn kielen ja murteen lyhenteen sisällön saa näkymään viemällä kursorin lyhenteen päälle. Kielten nimien lyhenteiden yhteydessä tulevat näkyviin myös nykyisin käytössä olevat nimitykset. Kursorin avulla saa näkymään myös suomen sanan ensiesiintymään viittaavan lyhenteen sisällön.

Sana-artikkelien kuvaus ja tarkemmat lukuohjeet on julkaistu painetun sanakirjan ensimmäisessä osassa.

Suomen sanojen alkuperän painetun version lukuohje

SSA:n toimittamisen aikana ja sen jälkeen suomen kielen etymologinen tutkimus edistyi voimakkaasti ennen kaikkea Jorma Koivulehdon (1934–2014) lainasanatutkimusten ja myös muiden tutkijoiden etymologisten tutkimusten ansiosta. Tästä syystä artikkelien yhteyteen on lisätty lyhyitä kommentteja, joissa kerrotaan nykytutkimuksen kanta esitettyihin tietoihin.

Kommentit perustuvat Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämään Álgu-tietokantaan.

Sivun alkuun

Stadin slangin etymologinen sanakirja

Stadin slangin etymologinen sanakirja (SSES) julkaistaan tässä pieniä korjauksia ja täydennyksiä lukuun ottamatta muuttamattomana. Toisin kuin painetussa versiossa tässä verbejä voi hakea sekä slanginmukaisen infinitiivin (esim. froogaa) että yleiskielen mukaisen infinitiivin (esim. froogata) perusteella.

Stadin slangin etymologisen sanakirjan painetun version lukuohje

Sivun alkuun

Etymologinen täydennysosa

Etymologinen täydennysosa sisältää noin 7 500 sanan etymologiat. Valtaosa sanoista on nuoria lainasanoja. Nämä sanat edustavat sanavartaloita, joita ei käsitellä SSA:ssa tai SSES:ssa. Sanat on poimittu Kielitoimiston sanakirjan vuoden 2021 päivitysversion hakusanoista. Näin (lähes) jokainen Kielitoimiston sanakirjan hakusanoissa esiintyvä sanavartalo saa etymologisen selityksen: joko aikaisemmin ilmestyneiden etymologisten sanakirjojen (SSA, SSES) tai Etymologisen täydennysosan avulla.

Kielitoimiston sanakirjassa on esimerkiksi yhdeksän hakusanaa, joiden sanavartalo on liberaali‑: liberaali, liberaalinen, liberaalisesti, liberaalistaa, liberaalisti, liberaalistua, liberaalisuus, liberaaliteologia, liberaalius. Näille kaikille ei anneta etymologista selitystä, vaan on tyydytty siihen, että sanojen liberaali ja liberaalinen etymologiat riittävät osoittamaan kyseisen sanavartalon alkuperän.

Sanojen alkuperä on luokiteltu mm. seuraavasti:

Alkuperä epäselvä

Joissakin tapauksissa sanan alkuperä on toistaiseksi jäänyt hämäräksi. On saatettu esittää erilaisia arveluja alkuperästä, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja.

Interjektio

Interjektiot ovat huudahdussanoja. Esim. kop, ups.

Johdos

Toisesta sanasta johtamalla muodostettua sanaa kutsutaan johdokseksi. Esim. sana voitollinen on johdos sanasta voitto, ja johtimena on substantiiveista adjektiiveja muodostava ‑llinen. Johdokseksi kutsutaan myös takaperoisjohdoksia, joissa johtaminen ei tapahdu lisäämällä pääte, vaan sana lyhenee. Esim. tarra on johdos verbistä tarrata (verbi on substantiivia vanhempi).

Jossain tapauksissa sanassa voi olla johdin, mutta ei voida osoittaa, mikä on johdoksen kantasana. Esim. molskahtaa.

Kansainvälinen sana

Monet lainasanat leviävät laajasti eri kieliin. Näitä sanoja kutsutaan tässä kansainvälisiksi sanoiksi. Usein on hankalaa selvittää, mitä reittiä sanat ovat kulkeutuneet suomeen. Tästä syystä kiinnitetään tässä enemmän huomiota siihen, mistä sanan leviäminen on saanut alkunsa. Lähtökohdaksi on valittu se sana, jota äänteellisesti ja merkityksen puolesta voidaan pitää alkulähteenä.

Useimmat kansainväliset sanat ovat tulleet suomeen ruotsin, myöhemmin englannin kautta. Monet suomen kieleen kotiutuneet kansainväliset sanat muistuttavat nykyään äänneasultaan vastaavaa latinan sanaa, mikä on tietoisen kielen kehittelyn eli kielenhuollon tulosta. Esim. definitio (latinan definitio), 1880-luvulla kuitenkin vielä definitioni (vrt. ruotsin definition). Raja kansainvälisten sanojen ja lainasanojen välillä on tulkinnanvarainen. Vrt. lainasana.

Koostesana

Koostesana on lyhenteen erikoistapaus, jossa lyhenteeseen otetaan aineksia lyhennettävän sanan tai ilmauksen alusta ja lopusta; esim. oribletti, koostesana ilmauksesta oraalinen tabletti.

(Ääntä) kuvaileva sana

Kuvailevat sanat eroavat muista sanoista siinä, että niiden äänneasu liittyy tavalla tai toisella sanan merkitykseen. Selvintä tämä on ääntä kuvailevissa sanoissa (esim. mau, sirri), mutta äänneasu voi muullakin tavalla tukea sanan merkitystä. Esim. mussukka, nysvätä.

Käännöslaina

Käännöslaina syntyy kääntämällä vieraan kielen sana. Useimmiten on kyse yhdyssanasta. Käännöslaina on esim. lohkoketju, yhdyssana, joka on käännös englannin sanasta blockchain. Käännöslaina voi olla myös osittainen, jolloin osa sanasta käännetään, osa lainataan; esim. laserosoitin, yhdyssana, jonka mallina on englannin laser pointer.

Käännöslainoja on suomen kielessä huomattavasti enemmän kuin tässä voidaan esittää, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Kokonaiskuvan saamiseksi suomen käännöslainoista olisi erillinen tutkimushanke tarpeen.

Lainasana

Lainasanoiksi katsotaan tässä sellaiset toisesta kielestä suomeen lainatut sanat, joiden lainanantajakieli on tiedossa. Esim. baabuška (< venäjä), murmeli (< ruotsi), backstage (< englanti), ledi (< englanti).

Myös laajalti eri kieliin levinneiden uusien, kansainvälisiksi kutsuttujen sanojen joukossa on sanoja, joiden lainanantajakieli voidaan luotettavasti ilmoittaa. Raja lainasanojen ja kansainvälisten sanojen välillä on tulkinnanvarainen. Vrt. kansainvälinen sana.

Lohkeama

Lohkeamiksi on luonnehdittu sanoja, jotka ovat syntyneet irtoamalla alkuperäisestä yhteydestään. Esim. afro, ismi.

Lyhenne ja lyhentymä

Lyhenne on pitemmästä sanasta tai ilmauksesta tietoisesti muodostettu lyhyt sana tai kirjainyhdistelmä. Esim. CV, EU.

Lyhentymä sen sijaan syntyy spontaanisesti. Esim. lässy, tä.

Lähtöisin erisnimestä

Joitakin erisnimiä on ruvettu käyttämään yleisniminä. Esim. lassie, lotta.

Merkityksensiirtymä

Olemassa olevalle sanalle omaksutaan uusi merkitys. Esim. berberi ’popliinitakki’, lassie, pulliainen.

Merkityslaina

Kun vieraasta kielestä lainataan merkitys, ei lainata koko sanaa merkityksineen, vaan pelkkä merkitys siirtyy kielestä toiseen. Jos suomen kielen sana ja vieraan kielen sana merkitsevät suurin piirtein samaa, mutta vieraan kielen sanalla on lisäksi jokin lisämerkitys, tämä voidaan siirtää myös suomen sanalle, jolloin syntyy merkityslaina. Esim. kilkka.

Murresana

Luonnehdinta tarkoittaa, että murteissa käytössä oleva sana on siirtynyt yleiskieleen. Tämä ei sinänsä ole vielä etymologinen eli alkuperän selitys, mutta pidemmälle menevää selitystä ei toistaiseksi ole saatavilla. Esim. suhmuroida.

Muunnos

Muunnokseksi kutsutaan sanaa, joka muistuttaa sekä äänteellisesti että merkityksen puolesta toista sanaa, vaikka ei voida osoittaa sääntöä, miten muunnos on syntynyt. Raja muunnoksen ja variantin välillä on tulkinnanvarainen. Vrt. variantti.

Oppitekoinen sana

Tietoisen sanastonkehittelyn tuloksena syntyi varsinkin 1800-luvulla suuri joukko oppitekoisia sanoja, siis uusia keksittyjä sanoja. Näistä monet eivät ole levinneet käyttöön eivätkä jääneet eloon, mutta toisaalta nykyäänkin luodaan oppitekoisia sanoja. Esim. huutokauppa, mukaelma; kirjolohi, silla.

Taivutusmuoto

On sanoja, jotka ovat niin kivettyneitä, että nykykielen puhuja ei niitä välttämättä hahmota taivutusmuodoiksi. Esim. hevin, kuunaan.

Variantti

Varianteiksi kutsutaan saman sanan hieman toisistaan eroavia ilmentymiä. Varianttien merkitykset ovat kuitenkin useimmiten samat. Raja variantin ja muunnoksen välillä on tulkinnanvarainen. Vrt. muunnos.

Yhdyssana

Yhdyssana koostuu kahdesta, joskus useammastakin sanasta. Monet yhdyssanat voidaan osoittaa käännöslainoiksi. Joissakin tapauksissa tämä ei ole mahdollista (tai asiaa ei vielä ole tutkittu). Tällöin alkuperän selitys annetaan yhdyssanan osille. Esim. hanttapuli, kyssäkaali, sentraalisantra.

Yhteensulauma

Yhteensulauma syntyy, kun kaksi sanaa sulautuu yhteen ja muodostaa näin uuden sanan. Esim. kimurantti on luultavasti syntynyt sanojen kiemurainen ja intresantti yhteensulaumana.

Kielet

Kielten nimet on kirjoitettu auki. Ainoa kielten nimien yhteydessä käytetty lyhenne on murt. = ’murteissa, murteellinen’. Kun mainitaan kaukaisemmista ja ehkä vähemmän tunnetuista kielistä peräisin oleva aines, on lisätty tieto, mihin kielikuntaan kyseinen kieli kuuluu ja/tai missä sitä puhutaan.

Kielten nimet ilman lisämääritettä tarkoittavat yleensä nykykieliä; esim. ruotsi, englanti, saksa. Aikaisempia kielimuotoja on tarpeen mukaan tarkennettu; esim. muinaisruotsi, keskialasaksa, muinaisranska. Tästä on kuitenkin kaksi huomattavaa poikkeusta:

• Latina: Latinankielisiä kielenaineksia ei ole luokiteltu latinan eri vaiheiden mukaan; esim. klassinen latina, keskiajan latina, uuslatina. Käytössä on vain kielen nimi latina. Näin on haluttu pitää alkuperän selitykset mahdollisimman selkeinä ja helppolukuisina.
• Kreikka: Muista kielistä poiketen kielen nimi kreikka viittaa klassiseen kreikkaan, muinaiskreikkaan, ja nimi nykykreikka nykykreikkaan. Ratkaisu perustuu siihen, että alkuperän selityksissä viitataan yleensä klassiseen kreikkaan ja vain hyvin harvoin nykykreikkaan.

Sivun alkuun