käpälä (Agr; yl.) ’eläimen tassu, jalka; (leik.) käsi’ / ’Pfote, Tatze; (scherzh.) Hand’, kissankäpälä ’Antennaria’, käpälys-, käpälälauta; käpälöidä ’käpälillään tapailla, kopeloida’
~
ink käppǟlä ’käpälä’
| ka käpälä id.
| ly käbäl id.
| ve käbäl, ‑ĺ id.
| va käpälä, (Must) tšäpälä id.
| vi käbalad l. käbarad (mon.): kuidas k. käivad? ’(leik.) kuinka voitte?’, murt. käbalad ’hylkeen takaraajat’, käbali ’käpälillään, käsillään, käsin’; tähän luult. myös käbal(as) ’muurain’, humalakäbarad ’humalan kävyt’.
Todennäk. johd., jonka kantasana voi piillä ve sanassa käba ’kintaan peukalo’. Vrt. käppä, käpsä, käpy. — Sm > lpN gæppel ’hylkeen eturaaja’, In keeppil (Ko Kld T) ’käpälä’ ja nr murt. kepil; ims > ven tjabjálka ’jäniksen käpälä, jolla tököttiä sivellään nahkajalkineisiin’.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1786 NFL 1 370 (sm käpälä ~ vi käp)
- Setälä 1890–91 ÄH 7 (sm Ink > va käpälä)
- Wiklund 1892 SUSA 10 234 (lp < sm)
- Saxén 1895–98 Lånord 161 (sm > nr)
- Kalima 1915 OLR 29 (+ ka ly ve vi; ims > ven)
- SKES 1958 261
- EEW 1982–83 1118
- UEW 1988 160
- Koponen 1992 SUSA 83 (painossa; vi käbal(as) ’muurain’ sanasta)
