tulus (tav. mon. tulukset; VR 1644; yl.) ’entisaikaiset tulentekovälineet, joiden sytytysraudalla sytytetään kuiva taula palamaan’ / ’das Zubehör zum Feuerschlagen mit Feuerstein und Zunder’, yhd. tuluskukkaro, tulusrauta
~
ink tulus ’tuluskivi’
| ka tulukset, tuluskukkaro
| ly tuluksed
| ve tuluse̮d
| va (Must) tuluhse̮t
| vi tulused
| li tulūks ’tulukset’
(ims > ven murt. túluksa ’tulusrauta’).
Johd. sanasta tuli.
Kirjallisuusluettelo
- Sjögren 1832 GS 1 565 (sm ~ va tulusset)
- Budenz 1867 NyK 6 419 (sm ~ li)
- MUSz 1873–81 242 (+ vi)
- Pogodin 1904 Severnorussk 62 (ven murt. < sm ka)
- Kalima 1915 OLR 227 (+ ve)
- SKES 1975 1395 (+ ly va)
