kallas1 (: kaltaan; Jusl 1745; KaakkSm Ink, paik. Häme Kain Peräp) ’äyräs, penger, reuna’ / ’Hang, Böschung, Rand’, kalteva (yl.), kaltto; *kalsi: kallellaan, ‑lleen, kallistaa (Agr), kallistua
~
ink kallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’
| ka kallellah, ‑lleh, kallalleh ’kallellaan, ‑lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’
| ly kaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’
| ? ve kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’
| va kalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’
| vi kallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’
(sm > lpKld kā̀lᴅă ’kalteva’)
< germ *halþa-z (> mn hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (> goot halþei, mys haldi: uo-haldi ’rinne’, saks murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.
Kirjallisuusluettelo
- Ihre 1769 Gloss 1 (sm ~ germ)
- Ganander 1786 NFL 1 320 (sm ~ vi)
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 519
- Thomsen 1869 GSI 120 (sm vi < germ)
- Setälä 1906 SUSA 23:1 35 (+ ka)
- Karsten 1915 GFL 141
- Saareste 1924 LVEM 10 (+ va)
- Kettunen 1934 EKeel 13 172 (+ ve)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 54 (lpKld < sm)
- SKES 1955 150 (+ ly; ims ? < germ)
- Koivulehto Vir 1971 386–87
