kaave (: kaaveen; Renv 1823; us. murt.), kaavi (g. kaaven; Renv), murt. harv. kaavis (Jusl 1745) ’ihmisen kuollut ruumis, kuolleen haamu, kummitus; (kaave VarsSm myös) houkutuslintu (linnun kuva, jota käytetään kuvilta ammuttaessa); (mon. etup. itämurt.) käyttäytymis-, menettelytavat, elkeet, kujeet; kapineet’ / ’Leiche, Spukgestalt; Lockvogel; (Pl.) Manieren; Geräte’, kaavehtia ’näkyä hämärästi silmissä; kummitella; väikkyä mielessä; suunnitella’
~
ink kāve ’hanke, teko’
| ka koavehtie ’kangastella silmissä t. mielessä; kummitella, suunnitella’
| ly kuaveht́ida ’häämöttää silmissä; kummitella’
| va (kansanr.) kāve ’hahmo, näkö, kauneus’
| vi vanh. kiel. (Göseken 1660, Wied) kaave (g. kaabe) ’kummitus, haamu’, murt. (Jõelähtme) kaavist ’laiha’, huom. myös murt. kaabe (g. kaape), kaave (g. kaave, kaabe) ’lumipöly, ohut kuorikerros’: »paljas inimese kaabe ümber» ’hänestä on vain pelkkä ihmisen kuori jäljellä’ (kuulunee ainakin osaksi myös sanan kaave (: kaapeet) s.v. kaapia yhteyteen).
— LpKo kāva̮s (Kld T) ’pyhimyksen kuva’ < sm t. ka.
Joko omapohjainen ims johd. sanasta kaava (ks. tätä) tai < germ *skawwi-z, joka voisi olla johd. kaava sanan originaaliksi oletetusta germ *skawwa- vartalosta.
Kirjallisuusluettelo
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 30:30 9 (lp < sm)
- Eisen 1924 EKeel 3 146 (sm ~ vi)
- Setälä 1927 Sanastaja 2 11 (~ kaava < germ, vrt. mm. ns schauen)
- Harva 1930 Suomi 5:10 147 (+ va)
- Ariste 1935 EKirj 29 176–78
- SKES 1955 137 lisää kirjallisuutta ks. s.v. kaava
