paavi (Agr; yl., ei Verml Ink) ’(yleisk.) katolisen kirkon päämies; (murt. tav.) taikausko, harhaoppi’ / ’Papst; Aberglaube, Irrlehre’, paavillinen (Agr), paavilainen (molemmat paik. murt.) ’paavinuskoinen, taikauskoinen’
< mr pāve ’paavi’ (nr påve, mn páfi id.) < kas pāwes, mas pāvos (kys bābes, pāb(e)st jne.) < mransk papes << lat papa ’isä’. — Sm > lpIn paavi ’paavi’, paaviliih ’paavilaiset’ (lpLu på̄vva ’paavi; vanha taru’ < nr); saks > vi paavst, (Wied) paavest, paapst ’paavi’.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1787 NFL 2 304a (sm ~ vi)
- Renvall 1826 SSK 2 40 (sm < ruots)
- Ahlqvist 1871 KO 220 (sm < mr pavi < lat)
- Ojansuu 1909 KirkLain 81
- Streng 1915 NRL 137
- SKES 1958 453–54
- EEW 1982–83 1870
- LpIn 2 1987 298 (lpIn < sm)
