aine (1622; yl.) ’materia, materiaali; aihe; oppiala koulussa jne.’ / ’Stoff, Material, Zutat; Thema, Grund; (Schul- o. ä.) Fach’, ainekirjoitus (Europ 1853), aineellinen, aineeton (kumpikin JWegelius 1749), aines (LönnrLis 1886; hajat. murt. ainakin ositt. < kirjak.) ’tarveaine, materiaali’, aine(h)isto (Lönnr ’sisällysluettelo’ 1840, ’aineskokoelma, ainekset’ Eurén 1860), ainehtia (etup. itämurt. Pohjanm), aineksia ’aikoa, aloitella, suunnitella’; tähän ehkä kuuluvat ainikoida, aunikoida (LönnrLis; VarsSm Satak) ’id., veistää hahmolleen, puolivalmiiksi’
~
ka aineh ’aines, materiaali, väline’, ainehtie ’aikoa, yritellä’
? < ksk *aƀnez, *aƀniz, vrt. mn efni, mr æmpne, æfne ’aines; aihe; tilaisuus, kyky’, nr ämne ’aine’, mn efna ’tehdä, suorittaa’, mr æm(p)na ’suorittaa, aikoa’, nr ämna ’aikoa’. Tämä olisi ainoa sk lainasana, jossa ims ‑in- < ksk *‑ƀn- (> ‑fn-). — LpN āwnâs (Lu In) ’aine, tarvepuu (esim. jtak työkalua varten)’ < sk.
Kirjallisuusluettelo
- Diefenbach 1851 VWGoth 1 419 (sm lp ? < ruots)
- Thomsen 1869 GSI 113 (sm lp < sk)
- Wiklund 1912 MO 5 241 (samoin; vrt. auni(k)oita)
- Karsten 1934 FmS 2 71 (< ksk)
- Rapola Vir 1943 294–95
- SKES 1955 10
- Hakulinen 1969 SSK 18–19
- Kylstra 1974 UAJ 46 45
- Häkkinen 1987 ES 5–6
