kyniä


höyhentää

 

Suomen sanojen alkuperä
kynä (Agr; yl.) ’kirjoitusväline; sulka, sen ontto keskisuoni t. tyvipää; (I- ja PSm) kaukalo, (olut)kuurna, kouru; ruuhi; polku’ / ’Schreibstift; Feder(kiel); Trog, Rinne; Pfad’, kyniä ’höyhentää’, kynäillä ~ ka kynä ’sulan t. höyhenen kynä; sulka; siipikynkkä; kirjoituskynä; viikatteen t. sirpin ruoto; ränni, kouru, kuurna’, kynie ’kyniä, höyhentää’ | ly küńä ’kynä, sulka’ | vi küna ’ruuhi, purtilo, kaukalo, allas’ | li kinā, künā ’pieni tuohesta t. lepän kuoresta tehty astia’. — Alkumerkitys on ollut ’sulan kynä’ t. ’pitkulainen (kynän muotoinen) astia’. Kirjoittamiseen käytettiin varhemmin linnun sulasta tehtyä välinettä ja monissa kielissä sana ’sulka’ on tullut kirjoituskynän nimeksi, esim. lat penna (> nr penna, engl pen), ransk plume, ns Feder, unk toll, ven peró jne.
Kirjallisuusluettelo
SSA 1992–2000

Katso myös kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: kynä