raamattu (Agr; kirjakielen vaikutuksesta nyk. yl.) ’Bibel’, vanh. kirjak. myös ’kirja’, johd. raamatullinen, yhd. kirkkoraamattu, raamattupiiri, raamattukoulu, ‑opisto
~
ink (pühä) rāmattu ’raamattu’ (< vi)
| vi raamat (g. ‑u) ’kirja’ (sm > lpN rammat (Lu In) ’raamattu’); sm sana mahd. vi välityksellä
< mven gramata, gramota ’kirjaimet, kirjoitus, asiakirja, kirje’ (ven grámota ’asiakirja, kirjelmä; luku- ja kirjoitustaito’) < kr grámmata (mon.) ’kirjaimet’ > ’kirjoitus’.
Kirjallisuusluettelo
- Porthan 1781 OS 4 3 (sm < ven < kr)
- Ahlqvist 1871 KO 221 (sm vi, li rɔ̄ntəz ’kirja, kirjoitus’ < liett latv < sl < kr)
- Wiklund 1890 SUST 1 102 (lp < sm)
- Mikkola 1894 SUST 8 109 (sm vi li < mven < kr)
- Ojansuu 1916 SKTT 176 (sm < vi)
- Mikkola 1938 SUST 75 55 (sm < vi < mven, li < latv)
- Rapola 1943 Suomi 101 143–47
- Kalima 1952 SlS 142
- SKES 1962 703
- Plöger 1973 RL 151–52
- Häkkinen 1987 ES 252
- Ikola 1998 Sananj 40 7–24
