letto1 (Jusl 1745; Häme Satak EPohjanm, paik. Peräp) ’suo, upottava kohta suossa; kelluva sammalkerros’ / ’Moor, unbegehbare Stelle im Moor; schwimmende Moosdecke’.
Luult. johd. sanasta lentää (letä) (*len(nä)ttö), vrt. leijas (lounmurt.), liehu (EPohjanm, paik. KaakkSm Peräp) ’hyllyvä, upottava maa’, ka liehu id., ks. lentää, leijata, liehua. Huom. kuitenkin myös deskr. synonyymit lellu (ks. lellua) ja lelvä (ks. tätä). — Sm lete (hajat.), hetto ovat kontam. sanoista letto + hete.
Kirjallisuusluettelo
- Ihre 1769 Gloss 2 39 (sm ~ germ)
- Lindström 1859 KeltGerm 26 (< germ)
- Lidén 1911–12 FUF 12 89 (? samoin)
- Tuomi 1973 SUSA 72 434–51 (+ letto2; ← lentää (käännöslainana < nr), hetto kontam.)
