höhistä (Lönnr 1874; et. itämurt.) ’humista, suhista; puhua turhia’ / ’rauschen, sausen; Unsinn reden’, höhinä, höhkiä ’puhaltaa; mennä porhaltaa; yskiä’, höhöttää ’nauraa höröttää; hirnua; huohottaa, puhaltaa’
~
ink höhöttǟ ’hirnua (hevonen tutun nähdessään)’
| ka höhevyö ’purskahtaa nauruun; tuprahtaa tuleen’, höhissä ’humista, suhista; pölistä, tupruta’, höhkeä ’sanoa höh, köhistä, tupruta’, höhötteä ’nauraa höröttää; hirnahdella; mennä porhaltaa’
| ly höhöttädä ’hörhöttää (hevonen)’
| ve höhötada ’koristen oksentaa’.
Onomat. sanoja, joiden pohjana on ositt. interj. hö(h), hö(h)öh.
Kirjallisuusluettelo
- Rytkönen Vir 1935 91 (höhö, höhöttää onomat.)
