suitsu ’savu (Agr; murt. harv.); lehmisavu (KPPohjanm)’ / ’Rauch; Feuer zum Schutz des Viehs vor Mücken o. ä.’, suitsuta (KaakkSm Verml, paik. KSm ja hajat. muualta) ’savuta, pöllytä, tupruta; suihkuta’, suitsea (Agr; LounSm, paik. Häme) id., suitsuttaa, suitsuke
~
ka (Gen) šuittša ’sumu’
| va (Ahlqv) suisutan (prs.) ’savuttaa, savustaa, lämmittää’
| vi suits (g. suitsu) ’savu, haiku; katku’, suitseda ’savuta, suitsuta’, suitsetada ’tupakoida’, suitsutada ’suitsuttaa; savustaa, palvata’
? =
lpN (murt.) čokčet ’suihkuta (vesi, veri)’, R (LÖ) tjåktjet ’kohota, tupruta’, In sohčeđ id.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1787 NFL 3 74a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 152 (va ~ vi)
- Äimä 1919 SUST 45 248–49 (+ ka lpN murt. R In)
- Saareste 1924 LVEM 18–19 (sm ka va vi)
- SKES 1969 1092–93 (sm ka va vi ? ~ lpN R In)
- T. Itkonen 1997 FUF 54 245 (sm ~ lpIn sohčeđ)
