palje


säkkimäinen (nahka)laite, jolla puhalletaan ilmaa (tulipesään)

 

Suomen sanojen alkuperä
palje (: palkeen; Schr 1637; yl. et. itämurt.) ’säkkimäinen (nahka)laite, jolla puhalletaan ilmaa (tulipesään)’ / ’Blasebalg’, mon. palkeet myös ’(huonotapaiset) lapset (paik. KSm Peräp Länsip); länkien pehmikkeet (paik. EKarj)’, paljehtua ’turvota (esim. lehmä)’, yhd. palkeenkieli, (murt.) palkeimen-, palkio(i)menkieli ’palkeen osa; vaatteesta tai ihosta repeytynyt, toisesta päästä kiinni oleva pitkänomainen suikale’ ~ ink pale (g. palkehen) ’hevosen kaulapaita; länkien pehmike’ | ka paleh (g. palkehen) ’palje; haitarin palje’ | ly palgiš ’palje’ | ve paugiž, pougiž ’palje; palko’ | va palge̮ ’länkityyny’ | vi pale (g. palge tai pale) ’poski; kasvot’ | li palg ’poski, kasvot’, paĺgəd ’länkien pehmusteet’
< kgerm *balǥiz, goot balgs ’nahkasäkki’, mn belgr, nr bälg ’nahkasäkki; palje; vatsa’, ns Balg ’palko; nahka; palje; kakara (vrt. sm murt. palkeet)’. Samasta germ lähteestä on peräisin myös palko (ks. tätä).
Kirjallisuusluettelo
SSA 1992–2000