ahnas, ahne (kumpikin Agr; yl.) ’kiihkeästi jtak haluava, perso, kärkäs, hanakka; uuttera, ahkera’ / ’(hab-, eß-, trink)gierig, geizig, versessen auf etw., emsig’, ahneus, ahnehtia, murt. ahnastaa, ahnata jne.
~
ink ahnas ’ahne’, ahnastā ’olla halukas, himoita’
| ka ahnas, ahnakka, ahneh ’ahne, hanakka’, ahnehtie, ahnastoakseh ’ahnehtia, himoita; tehdä jtak ahkerasti’
| ly ahnak ’ahne’
| ? veE ahlak, P ažlak ’ahne, perso’
| va ahnaz, ahne̮ id., ahne̮ssā ’ahnehtia’
| vi ahne id., ahnus ’ahneus’, ahnestada, ahnitseda (sm > lp hānes ’ahne’)
? < germ *ahna-z (~ *agna-, vrt. mn agn ’syötti’) = m-int aśna-ḥ ’ahnas, syöläs’. Epävarmempi on vanha oletus, että ims ahnas < germ *aznez, *aznaz (< *asnia), vrt. goot asneis, mys asni, esne ’päiväläinen, palkkatyöläinen’, ja vielä epävarmempi arvelu, että ims ahnas liittyisi etymologisesti ahdas, ahtaa sanueeseen.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1786 NFL 1 8 (sm ~ vi)
- Setälä 1890–91 ÄH 308 (sm > lp)
- Karsten 1915 GFL 87, 104–05, 148 (< germ *asnas; + ka)
- Mägiste Vir 1936 236–38 (+ va; ims ahna- ~ ahta-)
- SKES 1955 6 (+ ly ve)
- Schindler 1963 Sprache 9 205 (ims ~ m-int)
- Koivulehto Vir 1974 123 (ims < germ *ahnaz = m-int)
- EEW 1982–83 30–31
