tupas (Eurén 1860; PSm, paik. Satak) ’ryhmä kimppuna kasvavia heiniä tms.; mätäs; tiheä puu- t. pensasryhmä’ / ’büschelartig eng zusammen wachsende Gräser o. ä.; Bülte; dichte Baum- od. Strauchgruppe’, etuvok. variantti typäs (etup. PSatak PHäme ja ymp., Verml) id., yhd. tupasvilla ’eräs suovilloihin kuuluva kasvi: Eriophorum vaginatum’
~
ka tuvas ’tupas, mätäs; pensas; tiheikkö’
| ly tubaz ’mätäs; pensas’
| ve tupaz ’mätäs’
todennäk. < germ *þūƀaz, vrt. ags ðūf ’pensas’, mn þúfa, nr tuva ’mätäs’. Myös omap. deskr. alkuperää on pidetty mahdollisena (vrt. tuppo s.v. tupehtua). Vrt. myös töppy.
Kirjallisuusluettelo
- Tunkelo 1913–18 SUSA 30:39 31–33 (sm ~ ly; < germ)
- Vries 1961 AnEW 626
- Koivulehto 1971 NphM 72 577 (< germ *þūƀas)
- SKES 1975 1411–12 (+ ka ve; luult. omap.)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 41
