piippu (Schr 1637 pijpu; yl.) ’tupakkapiippu; putki; savutorvi, hormi’ / ’Tabakspfeife; Rohr; Schornstein’, yhd. savupiippu, pyssynpiippu; piipunnysä, johd. piiputella ’poltella piippua’, piiputtaa ’reistailla, mennä »piippuun»’
~
ink pīppu ’piippu’
| ka piippu ’piippu (tav. tupakka-, harv. savu- t. pyssynpiippu)’
| ly pīpu ’(tupakka)piippu’
| va pīppu id.
| vi piip (g. piibu) ’id.; putki, hormi’, piibutada ’polttaa piippua’
| li pīp ’tupakkapiippu; astian nokka’
< nr mr pipa ’pilli; putki; tupakkapiippu’, isl pípa, mas pīpa ’pilli, putki’ << lat pipa ’huilu, putkimainen esine’ (ims kielten sanat ositt. sm välityksellä < ruots; li mahd < latv pīpe, pīp < kas; lpN biiˈpo (E Pi Lu In Ko) ositt. < sm, ositt. < sk).
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1780 Käsik (Vir 1956 21: sm ~ ruots)
- Renvall 1810–11 Orth 62 (sm < ruots)
- Lönnrot 1854 Enare 244 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 145 (+ va vi)
- Qvigstad 1881 Beiträge 122 (lp < sm, sk)
- Streng 1915 NRL 153 (+ ka; < vur mr << lat)
- T. I. Itkonen 1916 SUST 39 63 (lpV < sm)
- Kettunen 1938 LivW 298 (+ li; ~ latv kas)
- SKES 1962 549–50 (+ ly, ka < sm; li < latv < as, mahd. myös vi < as)
- Ränk 1971 SvE 20 37 (vi < ruots)
- EEW 1982–83 2029–30 (samoin)
