hamina


veneen lähinnä kokkaa oleva hanka

 

Suomen sanojen alkuperä
hamina2 (Lönnr 1874; ei tietoja murt.) ’veneen lähinnä kokkaa oleva hanka’ / ’Dolle nächst dem Bug’, haminavitsa (Lönnr), hamine, ‑panta, ‑vitsa (kaikki vain Jämsän murt.) ’veneen hankavitsa’
? < sk, vrt. mn hamla, hǫmluband, nn hamle-band, humle-band ’hankavitsa’, mr hamna ’alue, joka sota-aikana oli velvollinen asettamaan miehen laivastoon’, mt hafnæ ’soutajan paikka aluksessa’.
Kirjallisuusluettelo
SSA 1992–2000