borjari (1900–) ’kuperkeikka, kaatuminen’, rinn. porjari, sporjari, börjari; porjaa, sporjaa ’kaatua’
< ru murt. (Suomessa) borjare ’kaatuminen, pyllähdys’, leikillinen väännös sanasta borgar-ed ’porvarinvala’, joka maalaisten piti antaa saadakseen myydä kaupungissa tuotteitaan; alk. tällä lienee ivattu maalaisia, jotka eivät osaa kävellä kaupungin kaduilla (talvisin) vaan liukastelevat ja kaatuilevat.
- SAOB (borgare1 2c) 1920
- SAOB (borgar-ed) 1920
- Paunonen 2000: 101, 831
