ilma (Agr; yl.) ’ilma-aine; sää, rajuilma, myrsky; maailma, maanpiiri; ilmansuunta’ / ’Luft; (Un)wetter, Sturm; Welt; Himmelsrichtung’, ilman kansi, ranta ’taivaan k., r.’, iäkseni, ilmakseni (kansanr.) ’elinajakseni, ainaiseksi’, tuoda ilmaan, ilmalle l. ilmoille ’tuoda esiin, ilmi’, ilman edestä ’ilmaiseksi’, ilman tähden ’aiheettomasti, tyhjänpäiten’
jne. (ks. myös ilmaantua, ilman, ilmainen, ilme)
~
ink ilma
| ka ilma ’ilma aineena; sää; näkyvä maanpiiri, avaruus, taivas; ulko, ‑ilma; maailma; (ilman)suunta’, ilmoih, ilmoilla ’ilmoille, päivän valoon’, ilmaine ikä ’koko ikä, koko elämä’
| ly ilm, ilme̮ ’ilma; sää; maailma’, ilmaińe, ilmoine̮ ’maailman; ilmoinen’
| va ilma ’ilma, sää’
| vi ilm (g. ‑a) ’sää, ilma; (vanh.) maailma’, ilmale tulla ’tulla maailmaan, syntyä’, ei ilmas ’ei koskaan’, ilm(a)lik ’maallinen’, ilmatu ’suunnattoman, tavattoman’
| li īlma ’maailma; (aik. myös) ilma’, īlmas ’ei koskaan’, īlmali ’maallinen, maailmallinen’, īlma, ilməz ’suunnaton’
(sm > lpLu il´mē ’ilma, maailma, maa’, N ilˈbme ’maailma; ilma’)
=
lp âlˈbme ’taivas; rajuilma; (murt. myös) maailma’
| votj in (inm-), iń (ińm-), im ’taivas’
| syrj jen (jenm-) ’jumala’, jen-ež ’taivas’ (ež ’iho; päällyste’)
| vogL jeləm, iləm, P ēləm ’sää’
| ostjE itəm ’sää, ilma; maailma’, P jeᴧəm, iləm ’pilvinen (päivä); sää’.
Kirjallisuusluettelo
- Porthan 1789 OS 4 142 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 125 (+ va vi)
- Hunfalvy 1864 Reg 22 (+ li vog)
- Europaeus 1870 Suomi 2:8 77–78 (+ votj syrj)
- MUSz 1873–81 785 (+ ostj)
- Wichmann 1914–22 FUF 15 40 (+ ka)
- E. Itkonen Vir 1934 149 (sm > lpLu il´mē)
- SKES 1955 104 (+ ly)
- Häkkinen 1987 ES 62
- UEW 1988 81–82
