ilman

ilman (Agr; yl.) adv., prep. ’ohne’, oik. sanan ilma (ks. tätä) instr. t. g. (jäädä i., i. apua t. avutta, antoi i. ’ilmaiseksi’), ilmankin ’muutenkin’, ilmanko(s) ’ihmekö tuo (että)’, ilmainen ~ ink ilman ’ilman; ilmaiseksi’, ilmaisēks ’ilmaiseksi’, ilmanki ’muutenkin, ilmankin’ | ka ilmain, ilman ’ilman; muutenkin; suotta; muutoin; ilmaiseksi, maksutta’, ilmaine ’ilmainen, maksuton’, ilmainko ’ilmankos’ | ly ilmai ’ilman, ilmankin, muutenkin’ | ve ilma ’ilman’ (i. minuta ’minutta’) | va ilmā id. (i. leivättä) | vi ilma ’id.; ilmaiseksi, maksutta’ | li īlma, ilm, ilmə, ilməl ’ilman’

= lpN âlma ’ilman’ (â. vækketâǥâ ’ilman apua’, â. loǥâkætˈta(i) ’lukematta’ jne.; sm vaikutusta).