fluoresenssi

Lähtökohtana lähinnä englannin fluorescence ’fluoresenssi’, oppitekoinen sana (George Stoke, 1852), jonka pohjana on fluorspar ’fluoriitti’, jossa fluor ’fluori’ (< latinan fluor ’fluoriitti’, lyhentymä ilmauksesta fluor mineralis ’fluoriitti’, jossa fluor ’virtaus’, johdos verbistä fluere ’virrata, valua’ + mineralis ’kivennäis-, kaivokseen liittyvä’) + spar ’sälpä’ (< keskialasaksan spar ’sälpä’).

Latinan ilmaus fluor mineralis viittaa siihen, että fluoriittia käytetään sulatossa nopeuttamaan malmin sulamista. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Georgius Agricola vuonna 1546.

Englannin fluorspar on muodostettu saksan esikuvan mukaan: saksan Flussspat ’fluoriitti’, jossa Fluss ’virtaaminen; joki’ + Spat ’sälpä’.