pappa (1853; Satak Häme K- ja KaakkSm) ’isoisä; vanha mies; isä (yl. leik.)’ / ’Opa, Alter; Papa’, paappa (EPohjanm) ’isoisä; appi’, papparainen ’ukkeli’
< nr pappa ’isä’, 1600-luvun lopulta levinnyt kutsumanimi << ransk papa, vrt. lat papa ’isä’ (josta >> paavi, ks. tätä).
Kirjallisuusluettelo
- Karsten 1944 FmS 10 356 (sm < nr < saks < ransk)
- Nirvi 1952 Suomi 106:1 126–27 (< ruots)
- SKES 1962 488
- Grönholm 1988 RLT 114
