paska1 (Agr; yl.) ’Scheiße; Dreck’, silmäpaska t. (-)pasko (Gan 1784 pasko) ’(rähmäinen t. märkivä) silmätulehdus’, johd. paskiainen, paskantaa, paskattaa (sm paska > nr murt. Sm passka ’haukkumasana: huono, kelvoton; jäte, lika’)
~
ink paska ’(vetelä) ulostus; (raudan) kuona; paha, kunnoton’
| ka paska ’vetelä uloste, ripuli; lika, moska, sohjo; huono’, paskaine ’likainen; mitätön, joutava’, paskantoa ’ulostaa vetelää, olla ripulilla; liata, tahrata’, paskattoa ’paskattaa’
| ly pask(e̮) ’vetelä ulostus, ripuli’, paskata ’ulostaa vetelää’, paskattšim ’jk lintu, mahd. närhi’
| ve pask (g. ‑an) ’vetelä ulostus’, paskata (prs. paskandab) ’ulostaa’, paskatš ’varpunen’
(ly ve > ven murt. paskáč ’närhi’) |
va paska ’ulostus; jäte, (raudan) kuona; huono; haukkumasana’, pazgate̮lla ’olla ripulilla; ulostaa’
| vi pask (g. pasa) ’vetelä ulostus, ripuli’, pasandada ’ulostaa, paskantaa’
| li paskā ’vetelä ulostus’, paskāndə ’ulostaa, olla ripulilla’
=
lp bâiˈkâ ’ulostus, sonta, lika, sotku; hyönteisen muna; mitätön asia’
| mdE pśkiźems, M pəśkiźəms ’ulostaa, olla ripulilla’
| tšerL pə̑škeδäm, I puškeδam id.
| vog E L P poś, I paś ’vetelä ulostus, ripuli’, P poś- ’olla ripulilla’
| ostjE păt́, P paś ’ulostus, sonta’, I pŏt́: pŏt́kə jĕγ- ’tulla ripulille’ (jĕγ- ’tulla jksk’), E păt́-, P păś- ’ulostaa, paskantaa’
| unk fos ’vetelä uloste, ripuli; (v.) olla ripulilla’.
Kirjallisuusluettelo
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 306 (sm ~ lpR)
- Ganander 1787 NFL 2 334 (+ vi)
- Castrén 1849 Ostj 92 (+ ostj)
- Boller 1853 SbAW 10 61 (+ unk)
- Rietz 1862–67 SDL 495 (sm ~ nr murt.)
- Budenz 1867 NyK 6 462 (+ li md tšer vog)
- Anderson 1893 Wandl 105–06 (+ ka)
- Saxén 1895–98 Lånord 186 (sm > nr murt.)
- Pogodin 1904 Severnorussk 49–50 (ims > ven murt.)
- Kalima 1915 OLR 181–82 (+ ve; > ven)
- Saareste 1924 LVEM 17–18 (+ va)
- Toivonen 1928 FUF 19 194–95 (+ ly)
- SKES 1962 500
- TESz 1 1967 959
- MSzFE 1967 216–17
- FUV2 1977 95
- UEW 1988 396–97
- EWUng 1993 414
