puukko (GJCalamnius 1734; yl.) ’(Finnen)messer’, rinn. puukkoveitsi (et. ISm), puuko (paik. VarsSm), yhd. puukkojunkkari (ks. junkkari), johd. puukottaa, puukostaa
~
ink pūkkoi, pūkkoiveitsi ’puukko’ (sm > lpN buwˈko (In Ko), ruots murt. Sm puko, puukko-kniv ’puukko’)
mahd. vur (pok, poock, på(å)k) välityksellä ? < kas pōk (pook) ’tikari’, poken ’pistää, puukottaa’. Vanhemman oletuksen mukaan kyseessä on puu sanan johdannainen, ’puupäinen veitsi’. Sanassa voi olla aineksia molemmilta tahoilta.
Kirjallisuusluettelo
- JuslP 293 (puukko ← puu)
- Ahlqvist 1871 KO 67 (samoin)
- Vendell 1895 PPOb 288 (sm > ruots murt. Sm)
- Saxén 1895–98 Lånord 201
- Äimä 1906–08 FUF 6 183 (sm > lpIn)
- Collinder 1932 Urgerm 1 142
- SKES 1962 664, 665 (puukko ← puu; sm > ka)
- Vilkuna 1964 SM 71 70–90 (sm (? < vur) < kas)
- Joki 1971 StNF 58 170
