kelkka (Martti n. 1580 äes kelka partit.; yl.) ’Schlitten’
~
ink ka kelkka
| va (Tsv) ḱelk, (Kukk) kelkka (< sm)
| vi kelk (g. kelgu) ’kelkka’
< sk, vrt. nr kälke, mr kiælke ’kelkka’, mn kjalki ’id., pieni reki’, nn kjelke ’kelkka’. — Todennäk. sm > lpN gielˈka (Lu In Ko) ’kelkka’.
Kirjallisuusluettelo
- Ihre 1769 Gloss 1 1042 (sm < sk)
- Ganander 1786 NFL 1 387a (+ vi)
- Anderson 1879 Studien 137 (+ lp)
- Streng 1915 NRL 58 (+ ka va)
- SKES 1955 179
