kastaa (Agr; yl.) ’naß machen, befeuchten; eintauchen; taufen’, kastella, kastua, kaste (ks. tätä), kasti ’särvin, liemi t. kastike; sade, kosteus, kastelu’, kastiainen, kastik(k)ainen, kastikas, kastikka ’erilaisten luonnonheinien nimiä; kastemato’, kastike merk. myös ’luonnonheinä’
~
ink kastā ’kastaa, kostuttaa’, kassella, kastua, kassikkain ’kastikkaheinä’
| ka kastoa ’kastaa’, kastuo ’kastua’, kassiaine, kassikkaine, kastiene ’kastikka, lauha jne.’
| ly kastada ’kastaa (myös lasta)’, kastuda ’kastua’
| ve kastta ’kastaa’, kastuda ’kastua’
| va kassā ’kastaa’, (Kukk) kassua ’kastua’, kassikaz ’kasteheinä, kastikka’
| vi kasta ’kastaa, kastella’, murt. kastuda ’kastua’
| li kastə ’kastaa, kostuttaa’.
— Sm > lpLu kāstatit ’kastaa, ristiä’, N gāstâšit ’id., antaa t. panna nimi, esim. jllek paikalle’, gasˈtât (In Ko Kld) ’kastua’, In kästiđ ’kastaa lapsi, panna lapsi hätäkasteeseen’.
Johd:ia sanasta kasi2, ks. tätä.
Kirjallisuusluettelo
- Ganander 1786 NFL 1 348 (sm ~ vi)
- Lönnrot 1854 Enare 226 (+ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 128 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 88 (+ ve)
- Aminoff 1871 Suomi 2:9 245 (+ li)
- Lönnrot 1874 SRS 1 521 (← kasi)
- Toivonen 1934 FUF 22 137 (sm > lp)
- SKES 1955 169