tenho (Renv 1826; paik. I- ja PSm) ’taika(voima); voima, vaikutus, lumous’ / ’Zauber(kraft); Kraft, Wirkung, Faszination’, tenhota (Jusl 1745 ’uhata noitua’) ’tehota, vaikuttaa (taikavoimallaan)’, tenhoava, tenhoisa, tenhottaa ’torua; loitsia’, tenhotella ’taikoa; kirota, noitua; uhkailla’
~
ka (loits.) tehno ’tenho’
| va (Ahlqv) te̮nān (prs.) ’kiitän’
| vi tänada, murt. tenada, tehnädä ’kiittää’, tänu ’kiitos’
| li tieʾnnə (prs. tienūb) ’kiittää’, tienāndəks ’kiitos’.
Sanaa on arveltu germ lainaksi (germ *þenhwō-, vrt. goot þeihvō ’ukkonen’; sana olisi oletuksen mukaan lainattu ims:ssa jumaluuden nimeksi); oletus lienee aiheeton.
Kirjallisuusluettelo
- Ahlqvist 1856 WotGr 156 (va ~ vi)
- Setälä 1890–91 ÄH 335–36 (sm ~ ka vi li)
- Karsten 1914 SkrSLS 115 134 (< germ)
- Karsten 1915 GFL 14–19
- Ruoppila Vir 1934 221–22 (sm ~ ka vi)
- SKES 1975 1268 (sm ~ ka va vi li)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 70 (? < germ)
