toskakakku


kakku joka on kuorrutettu manteli-sokeri-voiseoksella

 

Etymologinen täydennysosa

käännöslaina

Lähtökohtana lähinnä ruotsin toscakaka ’toskakakku’, jossa tosca- (jonka alkuperä on epäselvä) + kaka ’kakku’.

Ruotsin sanan alkuosa saattaa johtua paikannimestä Toscana tai Giacomo Puccinin säveltämän oopperan nimestä Tosca.

KR 2021
Suomen sanojen alkuperä
kakku (Agr; yl.), kakko (VarsSm Satak PHäme Länsip, paik. Pohjanm KaakkSm) ’leivonnainen; leipä, limppu (et. länsimurt.), voileipä (Savo)’ / ’Kuchen; Brot, Butterbrot’, kakkara ~ ink kakku ’pieni ohut leipä; uuninsuulla ruistaikinasta paistettu taikinapala’, kakkara ’uunissa hiilillä riehtilässä paistettu ohukainen’ | ka kakku ’leipä; (lastenk.) peruna’, kakkara ’tav. ohra- t. vehnäjauhoista veteen t. maitoon tehty ohukainen t. pannukakku; kokkare’ | va kakku ’ohukainen’ | vi kakk (g. kaku) ’kakku, leipä’ | li kak (mon. kakūd) ’(makea) kakku’
< sk, vrt. vur kaku, mmr nr kaka ’kakku, leipä’. Samalta taholta myös lpN gakˈko (E Lu In Ko) ’(happamaton) leipä, »lapinkakku»’ (ositt. ehkä myös < sm). Vrt. kaakku ja kokkare.
Kirjallisuusluettelo
SSA 1992–2000