lampi (itämurt. KPPohjanm Peräp) ’Teich’, lammi (: lammen t. lammin, Raam 1642; länsimurt. EKarj), lammikko (Agr), lampare (I- ja PSm)
~
ink lammi (g. lammin) ’lampi’
| ka lampi (g. lammin)
| ly lamb(i) id.
| vi lammikas ’muta-, vesilammikko’, E lamm (g. ‑i) ’pieni matala lahti’
(vi Kuusalu lammik ’vesilammikko’ todennäk. < sm; ims > ven murt. lámba, lámbina, lajbina)
=
lpN luobbâl (E Pi Lu In Ko Kld) ’järven tapainen joen laajentuma’ (> sm lompolo (Peräp Länsip) id.; lpKld lā´̀mbĕ (T) ’suo’, lpR labbek, labbak id. < sm)
|| ? samJr lymbad ’räme, suo’
| slk li̮mpä ’neva’.
— Aikaisemmin näihin sanoihin yhdistetyt tšer lap, lop ’alanko, kostea laakso’ ja unk láp ’suo, räme’ eivät äänteellisistä syistä kuulu tähän.
Kirjallisuusluettelo
- Butkov 1842 OFSlovah 25 (sm ~ lp labbek; ven < sm)
- Budenz 1869 NyK 7 11 (sm ~ lp unk)
- MUSz 1873–81 683–84 (+ vi)
- Genetz 1896 ETV 13 (lpK < sm)
- Szinnyei 1903 NyH2 29 (+ tšer)
- TS 4 1912 386 (+ ka)
- Kalima 1915 OLR 149
- Ankeria SprSF 1952–54 122 (+ ly samJr)
- FUV 1955 30–31 (sm ~ lp ? tšer ? unk samJr)
- SKES 1958 273–74 (vi Kuusalu < sm)
- FUV2 1977 50 (ei tšer unk)
- UEW 1988 235 (sm ~ lp ? ~ tšer sam)
