lammikko


veden täyttämä pienehkö maanpinnan syvennys, maahan tm. pinnalle valuneen nesteen keräymä; keinotekoinen vesiallas

 

Suomen sanojen alkuperä
lampi (itämurt. KPPohjanm Peräp) ’Teich’, lammi (: lammen t. lammin, Raam 1642; länsimurt. EKarj), lammikko (Agr), lampare (I- ja PSm) ~ ink lammi (g. lammin) ’lampi’ | ka lampi (g. lammin) | ly lamb(i) id. | vi lammikas ’muta-, vesilammikko’, E lamm (g. ‑i) ’pieni matala lahti’ (vi Kuusalu lammik ’vesilammikko’ todennäk. < sm; ims > ven murt. lámba, lámbina, lajbina)
= lpN luobbâl (E Pi Lu In Ko Kld) ’järven tapainen joen laajentuma’ (> sm lompolo (Peräp Länsip) id.; lpKld lā´̀mbĕ (T) ’suo’, lpR labbek, labbak id. < sm) || ? samJr lymbad ’räme, suo’ | slk li̮mpä ’neva’. — Aikaisemmin näihin sanoihin yhdistetyt tšer lap, lop ’alanko, kostea laakso’ ja unk láp ’suo, räme’ eivät äänteellisistä syistä kuulu tähän.
Kirjallisuusluettelo
SSA 1992–2000
Nyttemmin on esitetty, että kyseessä voisi olla vanha balttilainen lainasana ja sen lähteenä sana, jota nykykielissä edustaa liettuan klampa ’suo, räme’. Tällöin samojedin sanat eivät kuuluisi tähän yhteyteen.
KR 2021