rigi (1900–) ’(tav. miehen) puku, vaatetus’, rinn. riggi, riki, brigi, briki, drigi, krigi, prigi, priki, trigi, frigi, sbrigi, sprigi (1940–), spriki, skrigi, skriki, strigi; rigaa, riggaa ’panna purjelaiva kuntoon; pukea’
< ru rigg ’purjelaivan t. ‑veneen varustus, takila; (ark.) vaatetus’ (< engl rig ’purjelaivan varustus’).
- SAOB (rigg) 1958
- Paunonen 2000: 907
