tie (Agr; yl.) ’Weg’, johd. tiehyt ’pieni tie (Kal); ohut putkimainen muodostuma (anat., uud.)’, yhd. maantie (ks. tätä), sijam. tiellä, tiessään, saman tien, yksin tein ’samalla kertaa’
~
ink tē
| ka tie ’tie’, tiehyt ’pieni tie’
| ly t́ie ’kerta’, t́iesuar ’tienhaara’
| ve t́e ’tie’, t́esar ’tienristeys’
| va tē ’tie’
| vi tee ’id.; matka’, teeline ’matkamies, kulkija’
=
syrj tuj ’tie’.
— Ks. erikseen tienoo ja tietää.
Kirjallisuusluettelo
- Moller 1756 Beskr 162 (sm ~ vi)
- Sjögren 1828 GS 1 307 (+ syrj)
- Ahlqvist 1856 WotGr 155 (+ va)
- MUSz 1873–81 367 (sm vi syrj)
- Setälä 1890–91 ÄH 481 (+ ve)
- Setälä 1896 NyK 26 435 (+ ka)
- Turunen 1949 KalSk 297 (+ ly)
- SKES 1975 1282–83
- Häkkinen 1987 ES 321
- UEW 1988 794
- Hofstra & Hahmo 1999 NphM 100 380
