sujua ’taipua, antaa myöten (Salamnius 1690; KPPohjanm Kain Peräp Länsip, paik. savmurt. ja EPohjanm); mennä hyvin, luonnistua (yl.); luistaa, liukua (paik. savmurt.)’ / ’sich biegen, nachgeben; gut (voran)gehen; gleiten’, sujuttaa (1628; et. PSm) ’taivuttaa’, sujuva, sujahtaa, sujauttaa
~
ka sujuo ’luistaa, liukua; onnistua; taipua’, sujahuttoa ’sujauttaa, suhauttaa; hujauttaa’, sujahtoakseh ’sujahtaa, pujahtaa’
=
lp soggjât ’taipua, antaa myöten’ (saattaa olla myös vanha laina ims taholta).
Kirjallisuusluettelo
- Budenz 1867 NyK 6 405 (sm ~ lp)
- SKES 1969 1094–95 (+ ka; lp saattaa olla myös < sm)
- Koponen Vir 1999 507
