kaniini (Raam 1642 canini), puhek. ja murt. myös kani ’Kaninchen’
< vur nr kanin < kas kanīn, konīn (ns Kaninchen) < mransk con(n)in < klat caniculus, lat cuniculus id. — Vi kaanin-: kaaninjänes (Wied) ’kaniini’ < saks.
Kirjallisuusluettelo
- Renvall 1823 SSK 1 158 (sm < ruots)
- Streng 1915 NRL 51
- SKES 1955 156
- EEW 1982–83 621
